Vuoristovuohien kapeat ja teräväkärkiset sorkat saavat otteen pienimmistäkin kallion koloista ja ulokkeista.

© FEDERICA GRASSI/GETTY IMAGES & ALAMY/ALL OVER

Miten vuohet kiipeävät pystysuoraa seinämää?

Onko vuorilla elävillä lajeilla erityisen hyvä tasapainoaisti, vai miten esimerkiksi villivuohet pystyvät kipuamaan jyrkkiä kallionseinämiä?

Melkein kaikilla maailman vuoristoseuduilla elää nisäkkäitä, jotka ovat erikoistuneet kiipeilemään jyrkillä kallioilla ja vuorenseinämillä.

Esimerkiksi pohjoisamerikkalainen lumivuohi, alppivuohi ja gemssi pystyvät nousemaan lähes pystysuoraa rinnettä varsin vaivattomasti.

Ei korkean paikan kammoa

Vuohien parhaat kiipeilyvälineet ovat jalat. Niillä on erittäin kovat sorkat, joilla ne saavat otteen hyvinkin pienistä seinämän ulokkeista.

Vuohilla on myös poikkeuksellisen hyvä tasapainoaisti, eivätkä ne kärsi huimauksesta tai korkean paikan kammosta.

Kiipeämistä auttaa lisäksi suhteellisen lyhyt ja hoikka vartalo, jonka ansiosta ne mahtuvat kääntymään pienelläkin alalla.

Vuohenkin ote voi livetä

Vuohillekin sattuu vahinkoja. Monilla täysikasvuisilla vuohilla on jälkiä luunmurtumista, mikä viittaa siihen, että niiden ote on joskus livennyt.

Joidenkin lajien sorkat ovat niin pienet, että kaikki neljä jalkaa mahtuvat 5 sentin levyiselle alalle.

Kaksiosainen sorkka takaa tukevan jalansijan

Sorkka on kaksiosainen, ja osat voivat levittäytyä niin, että sorkka saa laajemman otteen alustasta.

Sorkan kärjet ovat kovat ja kapeat, joten ne mahtuvat pieniinkin kallion koloihin ja ulkonemiin.

Sorkan pohja on keskeltä pehmeä ja joustava. Se estää otetta lipsumasta.