Miksi kissalla on viirusilmät?

Silmän etuosassa sijaitseva värillinen ohut kudos, värikalvo eli iiris, säätelee silmään pääsevän valon määrää muuttamalla keskellään olevan mustuaisaukon eli pupillin kokoa. Kun valoa on paljon, pupilli on vain vähän auki, jotta liiallinen valo ei ärsyttäisi verkkokalvoa. Hämärässä taas pupilli on kokonaan auki, jotta verkkokalvo saisi mahdollisimman paljon valoa. Kissoilla ja muilla yöaktiivisilla eläimillä pupilli muodostaa kirkkaassa valossa pystysuoran viirun. Tutkijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, miksi tämä ominaisuus on juuri yöeläimillä. Yksi selitys on se, että viirumainen pupilli rajoittaa silmään tulevan valon määrän mahdollisimman pieneksi, sillä yöeläinten verkkokalvo on hyvin herkkä valolle. Jotkut tutkijat ovat myös esittäneet, että viirusilmät voivat auttaa eläimiä paremmin sulautumaan ympäristöönsä. Ruotsalaisen Lundin yliopiston tutkijat Tim Malmström ja Ronald Kröger ovat esittäneet yöeläinten viirusilmäisyydelle toisenlaisen selityksen. He tutkivat 24 maalla elävän selkärankaislajin – matelijoista sammakkoeläimiin ja nisäkkäisiin – silmiä ja totesivat, että kaikissa eläinryhmissä viirupupillit olivat yhteydessä linssin ominaisuuksiin ja värinäköön. Viirupupillisten eläinten silmissä on eräänlaiset moniteholinssit: linssissä on useita samankeskisiä valoa taittavia vyöhykkeitä, joista kukin heijastaa verkkokalvolle eri aallonpituuksista valoa. Tällaisen linssin ansiosta eläin erottaa värit tarkasti paitsi hämärässä, jolloin pupilli on täysin avoinna, myös kirkkaassa valossa, kun pupilli on supistunut kapeaksi raoksi. Jos pupilli olisi pyöreä, supistuessaan se peittäisi osan linssin laidoilla olevista taittavista vyöhykkeistä ja värinäkö heikkenisi. Värinäkö ei ilmeisesti kuitenkaan ole ainoa mustuaiseen muotoon vaikuttava tekijä. Malmström ja Kröger huomauttavat, että myös muun muassa mustekaloilla ja muilla pääjalkaisilla on viirupupillit, vaikka ne eivät tiettävästi erota värejä.