Isokauriit eivät kuulu Suomen normaaliin eläimistöön, mutta satunnaisia yksilöitä vaeltaa tänne ajoittain itärajan takaa.
Isokauriit, joita kutsutaan myös saksanhirviksi, mylvivät ollessaan kiimassa ja yrittäessään houkutella naaraita.
Urokset alkavat etsiä naaraita syyskuussa elettyään yksinään edellisen vuoden syksystä asti.
Kiima-aika kestää kolmisen kuukautta.
Urosten testosteronitaso kohoaa sitä korkeammalle, mitä vähemmän päivänvaloa on. Niiden siittiöiden laatu on huipussaan syyskuun lopulta lokakuun lopulle.
Naaraiden kiiman laukaisee melatoniinihormonin määrän kasvu, joka on luonnollinen reaktio pimeän ajan pitenemiseen. Naaraat ovat lokakuun ja joulukuun välisenä aikana kiimassa vain vuorokauden kerrallaan, minkä vuoksi urokset yrittävät astua ne silloin mahdollisimman monta kertaa.
Mylvintä karkottaa kilpailijat
Kiiman aikana isokaurisurokset mylvivät kovaäänisesti pitääkseen kilpailijat poissa ja houkutellakseen naaraita.
Uroksilla on tapana käydä myös virtsaamassa ja ruiskuttamassa siemennestettään tiettyihin mutakuoppiin, minkä jälkeen ne kieriskelevät mudassa.
Isokauriit mylvivät ja kieriskelevät kiima-aikana mudassa, jonne ne ovat virtsanneet.
Näin ne hankkivat turkkiinsa hajun, joka vetää puoleensa naaraita ja karkottaa kilpailijoita.
Isokauriilla ei ole reviirejä kuten metsäkaurisuroksilla, mtta ne kokoavat itselleen naarashaaremin, jonka lähistöllä ne pysyttelevät.