Kontiaisen anatomia sopii erinomaisesti maanalaisten käytävien kaivamiseen. Muodoltaan ohjusmainen laji pystyy tavallaan sukeltamaan maan läpi ikään kuin se kauhoisi paksussa nesteessä.
Lisäksi turkki on tiheä, pehmeä ja jokseenkin poimuton, ja se mukautuu hyvin eläimen liikkeisiin. Karvapeite ei aiheuta ylimääräistä kitkaa, eikä maa tunkeudu karvojen väliin.
Kaivamiseen kontiainen käyttää vahvoja eturaajojaan, joissa on lapiomaiset kynnet. Maan alla vallitsevassa pimeydessä laji suunnistaa tarkan hajuaistin ja jäykkien tuntokarvojen varassa.
Kontiainen näkee hyvin huonosti, ja sen pikkuriikkiset silmät erottavat juuri ja juuri pimeän ja valoisan sekä liikkeen.
Koska kontiainen ei turvaudu kaivaessaan näköaistiinsa, silmät ovat karvojen peitossa. Turkin antaman suojan ansiosta silmiin ei mene likaa, kun kontiainen liikkuu maan alla.
