Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Sinivalas sukeltaa.

Sinivalas – sinivalas on kaikkien aikojen suurin eläin

Noin 50 miljoonaa vuotta sitten sinivalaan esivanhemmat lähtivät kuivalta maalta valloittamaan merta. Sinivalas kehittyi kuitenkin vasta pari miljoonaa vuotta sitten maailmanhistorian kookkaimmaksi eläimeksi.

Shutterstock

Sinivalas on sukua hirvelle

Vaikka yhtäläisyyksiä on äkkiseltään vaikea havaita, sinivalas polveutuu – muiden valaiden tapaan – samasta nisäkäsryhmästä kuin kamelit, antiloopit ja hirvet.

Valaiden esivanhemmat eli alkuvalaat hallitsivat muinaista Tethysmerta siellä, missä Intia ja Pakistan sijaitsevat nykyään. Alkuvalaat olivat ensin eräänlaisia sorkkaeläimiä – siis nisäkkäitä, joiden raajan kärkiosassa on parillinen määrä sarveisaineen peittämiä varpaita.

Noin 50 miljoonaa vuotta sitten alkuvalaat alkoivat erottua muista sorkkaeläimistä ja niistä kehittyi sekä maa- että vesielämään sopeutuneita eli amfibisia lajeja.

Vuonna 2019 paleontologit kaivoivat Perussa sijaitsevasta 42,6 miljoonaa vuotta vanhasta kerrostumasta esiin harvinaisen fossiilin, joka edusti ennen tuntematonta Peregocetus-suvun alkuvalasta.

Löytö paljasti, että alkuvalaat olivat tuolloin alkaneet saada jättiläissaukon piirteitä, koska maalla liikkuminen vaati jalkoja ja uiminen vahvisti niiden häntää.

Sinivalaan esivanhemmat

Sinivalaan esivanhemmat olivat alkeellisia alkuvalaita, joilla oli neljä jalkaa ja monia saukkomaisia piirteitä, ennen kuin niistä tuli vesieläimiä. Nämä piirrokset perustuvat fossiileihin, joita on löydetty Perussa sijaitsevista kerrostumista. Kyseessä on ensimmäinen selvästi neliraajaisen valaan kivettymä, joka on kaivettu esiin Tyynenmeren alueelta ja joka saattaa olla vanhin esimerkki Amerikan alkuvalaista.

© Cell

Sinivalaan esivanhemmilla oli torahampaat

Hetulavalaiden, joihin kuuluvat sinivalaan ohella muun muassa ryhä- ja silovalaat, uskotaan polveutuvan Janjucetus-suvun alkuvalaista.

Rauhallisina meren jättiläisinä tunnettuihin sinivalaisiin verrattuna Janjucetus-lajit vaikuttavat olleen selvästi pelottavampia eläimiä.

Sinivalaan sukulaisen 25 miljoonaa vuotta vanha fossiili paljastaa, että esivanhemmilla oli monta senttiä pitkät torahampaat ja että ne söivät suuria kaloja. Janjucetus-lajit turvautuivat saalistaessaan ilmeisesti tarkkaan näköönsä ja herkkään kuuloonsa.

Sinivalas – alkuvalaan kallo

Vuonna 1997 Australiasta löydettiin 25 miljoonaa vuotta vanha nykyisten sinivalaiden sukulaisen fossiili. Löytö osoittaa, että hetulavalaat, joihin sinivalas kuuluu, kehittyivät tästä muinaiseläimestä.

© CC0 1.0

Sinivalaan esivanhemmilla oli pituutta vain 3,5 metriä, eli ne eivät olleet juuri nykyisiä delfiinejä suurempia. Sinivalaan oletetaan kehittyneen Janjucetus-suvusta suunnilleen 34 miljoonaa vuotta sitten.

Seuraavien vuosimiljoonien kuluessa sinivalaat kasvoivat kasvamistaan, mutta vasta noin kaksi kolme miljoonaa vuotta sitten sinivalaan pituus ylitti kymmenen metriä.

Sinivalas voi elää yli 100 vuotta

Sinivalas elää tyypillisesti 80 vuotta. Vanhin tunnettu sinivalas kuoli kuitenkin 110-vuotiaana. Sinivalas kuuluukin pitkäikäisimpiin nisäkkäisiin. Sen edelle tilastossa menee vain sillivalas, joka voi elää 130 vuotta.

Sinivalaat ovat arkoja eläimiä, eikä elävien yksilöiden ikää ole helppo päästä määrittämään. Tiedot sinivalaiden eliniästä perustuvatkin enimmäkseen kuolleille sinivalaille tehtyihin tutkimuksiin. Esimerkiksi analysoimalla korvavaikkua voidaan määrittää sinivalaan ikä melko tarkasti.

Sinivalas kakkii sateenkaaren

Nykyiset sinivalaat voivat kasvaa 33 metrin pituisiksi ja jopa 200 tonnin painoisiksi. Sinivalaan ravinto koostuu krilleistä, jotka ovat parhaimmillaan 30 000 yksilön parvina eläviä pieniä, loistavia kuoriäyriäisiä.

Sinivalas meressä

Sinivalas on harmahtava, mutta vedessä se näyttää sinisemmältä – se selittää, miksi sitä kutsutaan sinivalaaksi.

© Shutterstock

Sinivalas pyytää krillejä päivällä 100 metrin syvyydessä ja yöllä lähellä merenpintaa. Sukellukset kestävät keskimäärin 20 minuuttia.

Loistavien krillien vuoksi sinivalaan uloste hehkuu joskus kaikissa sateenkaaren väreissä.

Ensimmäisten kahdeksan elinkuukautensa aikana sinivalas tyydyttää nälkänsä vain emonsa rasvaisella maidolla. Sinivalaan poikanen on ainakin kuusi metriä pitkä, kun se syntyy vietettyään 10–11 kuukautta emonsa kohdussa.

Sinivalas ja sen poikanen

Sinivalas pitää hyvää huolta poikasestaan, ja siksi ne uivat yleensä hyvin lähekkäin.

© Shutterstock

Sinivalaan poikanen juo noin 190 litraa maitoa vuorokaudessa ja lihoo 3,6 kiloa tunnissa – eli melkein 90 kiloa päivässä.

Kun sinivalaan poikanen on noin kahdeksan kuukauden ikäinen, emo vieroittaa sen. Tässä vaiheessa pieni sinivalas on 15 metriä pitkä ja noin 23 tonnin painoinen.

Näin sinivalas elää

1 / 3
123
Sinivalas sukelluksissa

Sinivalaat laulavat, ja niiden laulu voi kuulua kilometrien päähän. Nisäkkään sydän painaa seitsemän aikuisen ihmisen verran. Sinivalaan suureen kitaan mahtuu kerralla valtavasti vettä.

© Shutterstock/Lotte Fredslund

Pyyntikielto pelasti sinivalaan

Sinivalas on niin jättiläismäinen, että sillä on vähän luonnollisia vihollisia. Miekkavalaat saattavat joskus ahdistella sinivalaita, etenkin tavoitellessaan saaliikseen pieniä sinivalaan poikasia.

Ahdisteltuna sinivalaat voivat lähteä uimaan rajusti – jopa 55 kilometrin tuntivauhtia. Normaalisti niille riittää noin 20 kilometrin tuntinopeus.

VIDEO: Sinivalas puolustautuu miekkavalaita vastaan

Dronella kuvatussa videossa miekkavalasparvi hyökkää sinivalaan kimppuun Kalifornian rannikolla Montereyssa. Sinivalas lyö pyrstöllään pitääkseen pedot loitolla ja lähtee lopulta pakosalle. Miekkavalaat luovuttavat, eivätkä ne ala seurata sinivalasta.

Vaikka sinivalas ui huippuvauhtia, se ei pääse pakenemaan pahimman vihollisensa, ihmisen, kynsistä.

Valaanpyytäjät tappoivat 1900-luvun alussa tuhansia sinivalaita etenkin Tyynenmeren eteläosassa sijaitsevan Etelä-Georgian saaren ympäristössä.

Ennen teollista vallankumousta valtamerissä uiskenteli noin 240 000 sinivalasta. Kun sinivalaan pyynti kiellettiin kokonaan vuonna 1966, kanta oli pienentynyt muutamaan sataan yksilöön.

Sinivalas ja sen elinalueet

Sinivalaita elää useimmissa merissä. Sitä ei kuitenkaan esiinny Välimeressä, Itämeressä, Punaisessameressä eikä Persianlahdessa. Sinivalaat jakautuvat kolmeen peruskantaan: Pohjois-Atlantin, Pohjois-Tyynenmeren ja eteläisen pallonpuoliskon kantoihin.

© CC BY-SA 3.0

Nykyään sinivalaiden kokonaismääräksi arvioidaan 10 000–25 000 yksilöä. Myös valaanpyytäjien entisillä apajilla Etelä-Georgian vesillä kehityssuunta on muuttumassa.

Etelä-Georgia oli ennen vanhaan sinivalaille tärkeä syömä- ja lisääntymispaikka, mutta vuosien 1900 ja 1966 välillä kanta pieneni melkein 97 prosenttia. Tätä nykyä se näyttää kasvavan taas tasaisesti.

Vuonna 2018 brittiläinen British Antarctic Survey-tutkimusorganisaatio löysi yhden ainoan sinivalaan Etelä-Georgian vesiltä, mutta helmikuussa 2020 retkikunta havaitsi samalla merialueella peräti 55 sinivalasta.

”Sinivalaan kaltaisen harvinaisen lajin näkökulmasta tarkasteltuna kyse on poikkeuksen suuresta havaintomäärästä ja vihjeestä, että Etelä-Georgian ympäristöstä on jälleen tulossa merkittävä lajin kesäruokailupaikka”, toteaa tutkimusjohtaja Trevor Branch BBC:lle.

Jääkausi käänsi sinivalaan kasvu-uralle

Sinivalas on kaikkien aikojen suurin eläin. Sellaisen lajista teki tapahtumasarja, joka sai alkunsa ilmastonmuutoksesta.

Yhdysvaltalainen tutkimus, jonka Proceedings of the Royal Society B julkaisi vuonna 2017, paljasti valaiden alkaneen kasvaa toden teolla siinä vaiheessa, kun ilmastonmuutos mullisti ravinnonlähteet valtamerissä.

Yhdysvaltalaisen Chicagon yliopiston tutkijat selvittivät valaiden koon kehitystä analysoimalla 63 hävinneen valaslajin pituuden ja vertaamalla tietoja 13 nykylajin mittoihin.

Tietokonemallien avulla saatiin selville, että ensimmäiset yli kymmenen metriä pitkäksi kasvavat valaat ilmestyivät vasta noin kaksi kolme miljoonaa vuotta sitten.

Noihin aikoihin jääkausi teki ilmastosta oikullisen ja aiheutti suuria lämpötilanvaihteluja. Siksi valaiden piti etsiä ravintoa eri merialueilta eri vuodenaikoina.

Käytännössä valaat joutuivat tekemään vuoden aikana tuhansien kilometrien vaelluksia ravinnon perässä. Suuremmasta vartalosta oli hyötyä, sillä siihen oli mahdollista varastoida enemmän vararavintoa rasvana. Ja sitä tarvittiin pitkillä vaelluksilla.

Lisäksi suuri kita tehosti valaiden ravinnonhankintaa, koska siihen mahtui enemmän saalista kerralla. Tämä säästi paljon valaan energiaa.

Lue myös:

Valaat

Äärirajoilla: Sinivalaan sydän löi tutkijat ällikällä

3 minuuttia
Valaat

Kaikkien aikojen suurin eläin

2 minuuttia
Rannalle ajautuneet pallopäävalaat
Valaat

Tutkijat äimistyivät: 470 pallopäävalasta ajautui rannalle Australiassa

4 minuuttia

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota