Sinivalas on kunnioitusta herättävä eläin, joka elää kaikissa muissa valtamerissä paitsi Jäämeressä. Sinivalaan historia ulottuu 34 miljoonan vuoden taakse.
Laivaliikenteen aiheuttama melusaaste sekä törmäykset laivojen ja verkkojen kanssa uhkaavat maailman suurinta eläintä. Nykyään sinivalaiden kokonaismääräksi arvioidaan 10 000–25 000 yksilöä
Lue lisää sinivalaasta tästä artikkelista.
Sisältökatsaus
Tietoja sinivalaasta
Mitä sinivalas painaa?
Sinivalas ei ainoastaan ole maailman suurin nisäkäs vaan myös maailman suurin eläin. Se voi kasvaa 33 metriä pitkäksi ja painaa noin 200 tonnia.
Sinivalaan ravinto koostuu krilleistä, jotka ovat parhaimmillaan 30 000 yksilön parvina eläviä pieniä, loistavia kuoriäyriäisiä.
Sinivalas pyytää krillejä päivällä 100 metrin syvyydessä ja yöllä lähellä merenpintaa. Sukellukset kestävät keskimäärin 20 minuuttia.
Sinivalaat syövät krillejä, jotka uivat jopa 30 000 yksilön parvina.
Kun sinivalas syö, se voi hotkaista suuhunsa kerralla noin 110 tonnia vettä. Kun sinivalaan suu on täynnä, se alkaa puristaa vettä sarveisaineesta koostuvien levyjen, hetuloiden, kautta pois. Nieltäväksi yhdestä suullisesta jää vain noin 58 kiloa äyriäisiä.
Tehokas keino saada ravintoa perustuu sinivalaan suussa oleviin hetuloihin. Sinivalaan suu 260–400 sarveisaineesta koostuvaa hetulaa siivilöiövät krillit vedestä.
Loistavien krillien vuoksi sinivalaan uloste hehkuu joskus kaikissa sateenkaaren väreissä.
Sinivalaan raskaus kestää 10–11 kuukautta
Ensimmäisten kahdeksan elinkuukautensa aikana sinivalas tyydyttää nälkänsä vain emonsa rasvaisella maidolla.
Sinivalaan poikanen on ainakin kuusi metriä pitkä, kun se syntyy vietettyään 10–11 kuukautta emonsa kohdussa.
Sinivalas pitää hyvää huolta poikasestaan, ja siksi ne uivat yleensä hyvin lähekkäin.
Sen jälkeen poikasen kehitys on huimaa. Sinivalaan poikanen juo noin 190 litraa maitoa vuorokaudessa ja lihoo 3,6 kiloa tunnissa – eli melkein 90 kiloa päivässä.
Kun sinivalaan poikanen on noin kahdeksan kuukauden ikäinen, emo vieroittaa sen. Tässä vaiheessa pieni sinivalas on 15 metriä pitkä ja noin 23 tonnin painoinen.
Miten vanhaksi sinivalas elää?
Sinivalas elää tyypillisesti 80 vuotta. Vanhin tunnettu sinivalas kuoli kuitenkin 110-vuotiaana. Sinivalas kuuluukin pitkäikäisimpiin nisäkkäisiin. Sen edelle tilastossa menee vain sillivalas, joka voi elää 130 vuotta.
Sinivalaat ovat arkoja eläimiä, eikä elävien yksilöiden ikää ole helppo päästä määrittämään.
Tiedot sinivalaiden eliniästä perustuvatkin enimmäkseen kuolleille sinivalaille tehtyihin tutkimuksiin. Esimerkiksi analysoimalla korvavaikkua voidaan määrittää sinivalaan ikä melko tarkasti.
Näin sinivalas elää
Sinivalaat laulavat, ja niiden laulu voi kuulua kilometrien päähän. Nisäkkään sydän painaa seitsemän aikuisen ihmisen verran. Sinivalaan suureen kitaan mahtuu kerralla valtavasti vettä.
Sinivalaan laulu kantautuu kilometrien päähän
Sinivalaat viestivät laululla, jonka ihminen pystyy erottamaan vain osittain. Äänenvoimakkuus vaihtelee 155:stä 188 desibeliin, ja oletettavasti sinivalaat kuulevat toistensa äänet 1 000 kilometrin säteellä.
Sinivalaan sydän lyö hidastetusti
Sinivalaan sydän painaa 600 kiloa, ja mittausten mukaan sinivalas kykenee hidastamaan syketaajuuden kahteen kertaan minuutissa. Sen ansiosta sinivalas pystyy tekemään pitkiä sukelluksia yli 300 metrin syvyyteen.
Sinivalas voi ahmaista uima-altaallisen
Sinivalas voi hotkaista suuhunsa kerralla noin 110 tonnia vettä. Kun sinivalaan suu on täynnä, se alkaa puristaa vettä sarveisaineesta koostuvien levyjen, hetuloiden, kautta pois. Nieltäväksi jää vain noin 58 kiloa äyriäisiä.
Sinivalaan levinneisyys
Missä sinivalaat elävät?
Sinivalaita elää useimmissa merissä. Sitä ei kuitenkaan esiinny Välimeressä, Itämeressä, Punaisessameressä eikä Persianlahdessa.
Sinivalaat jakautuvat kolmeen peruskantaan: Pohjois-Atlantin, Pohjois-Tyynenmeren ja eteläisen pallonpuoliskon kantoihin.
Sinivalaita elää useimmissa merissä. Sitä ei kuitenkaan esiinny Välimeressä, Itämeressä, Punaisessameressä eikä Persianlahdessa. Sinivalaat jakautuvat kolmeen peruskantaan: Pohjois-Atlantin, Pohjois-Tyynenmeren ja eteläisen pallonpuoliskon kantoihin.
Paljonko sinivalaita on?
Nykyään sinivalaiden kokonaismääräksi maailmassa arvioidaan 10 000–25 000 yksilöä.
Kanta on pienentynyt monen vuoden ajan, mutta myös valaanpyytäjien entisillä apajilla Etelä-Georgian vesillä kehityssuunta on muuttumassa.
Etelä-Georgia oli ennen vanhaan sinivalaille tärkeä syömä- ja lisääntymispaikka, mutta vuosien 1900 ja 1966 välillä kanta pieneni melkein 97 prosenttia. Tätä nykyä se näyttää kasvavan taas tasaisesti.
Vuonna 2018 brittiläinen British Antarctic Survey -tutkimusorganisaatio löysi yhden ainoan sinivalaan Etelä-Georgian vesiltä, mutta helmikuussa 2020 retkikunta havaitsi samalla merialueella peräti 55 sinivalasta.
”Sinivalaan kaltaisen harvinaisen lajin näkökulmasta tarkasteltuna kyse on poikkeuksen suuresta havaintomäärästä ja vihjeestä, että Etelä-Georgian ympäristöstä on jälleen tulossa merkittävä lajin kesäruokailupaikka”, toteaa tutkimusjohtaja Trevor Branch BBC:lle.
Sinivalaan pahin vihollinen on ihminen
Sinivalas on niin jättiläismäinen, että sillä on vähän luonnollisia vihollisia.
Miekkavalaat saattavat joskus ahdistella sinivalaita, etenkin tavoitellessaan saaliikseen pieniä sinivalaan poikasia.
Ahdisteltuna sinivalaat voivat lähteä uimaan rajusti – jopa 55 kilometrin tuntivauhtia. Normaalisti niille riittää noin 20 kilometrin tuntinopeus.
VIDEO: Sinivalas puolustautuu miekkavalaita vastaan
Dronella kuvatussa videossa miekkavalasparvi hyökkää sinivalaan kimppuun Kalifornian rannikolla Montereyssa. Sinivalas lyö pyrstöllään pitääkseen pedot loitolla ja lähtee lopulta pakosalle. Miekkavalaat luovuttavat, eivätkä ne ala seurata sinivalasta.
Vaikka sinivalas ui huippuvauhtia, se ei pääse pakenemaan pahinta vihollistaan, ihmistä.
Valaanpyytäjät tappoivat 1900-luvun alussa tuhansia sinivalaita etenkin Tyynenmeren eteläosassa sijaitsevan Etelä-Georgian saaren ympäristössä.
Ennen teollista vallankumousta valtamerissä uiskenteli noin 240 000 sinivalasta. Kun sinivalaan pyynti kiellettiin kokonaan vuonna 1966, kanta oli pienentynyt muutamaan sataan yksilöön.
Sinivalaan historia
Sinivalaan esivanhemmat elivät maalla
Vaikka yhtäläisyyksiä on äkkiseltään vaikea havaita, sinivalas polveutuu – muiden valaiden tapaan – samasta nisäkäsryhmästä kuin kamelit, antiloopit ja hirvet.
Valaiden esivanhemmat eli alkuvalaat hallitsivat muinaista Tethysmerta siellä, missä Intia ja Pakistan sijaitsevat nykyään.
Alkuvalaat olivat ensin eräänlaisia sorkkaeläimiä – siis nisäkkäitä, joiden raajan kärkiosassa on parillinen määrä sarveisaineen peittämiä varpaita.
Noin 50 miljoonaa vuotta sitten alkuvalaat alkoivat erottua muista sorkkaeläimistä ja niistä kehittyi sekä maa- että vesielämään sopeutuneita eli amfibisia lajeja.
Vuonna 2019 paleontologit kaivoivat Perussa sijaitsevasta 42,6 miljoonaa vuotta vanhasta kerrostumasta esiin harvinaisen fossiilin, joka edusti ennen tuntematonta Peregocetus-suvun alkuvalasta.
Sinivalaan esivanhemmat olivat alkeellisia alkuvalaita, joilla oli neljä jalkaa ja monia saukkomaisia piirteitä, ennen kuin niistä tuli vesieläimiä. Nämä piirrokset perustuvat fossiileihin, joita on löydetty Perussa sijaitsevista kerrostumista. Kyseessä on ensimmäinen selvästi neliraajaisen valaan kivettymä, joka on kaivettu esiin Tyynenmeren alueelta ja joka saattaa olla vanhin esimerkki Amerikan alkuvalaista.
Löytö paljasti, että alkuvalaat olivat tuolloin alkaneet saada jättiläissaukon piirteitä, koska maalla liikkuminen vaati jalkoja ja uiminen vahvisti niiden häntää.
Sinivalaan esivanhemmat olivat alkeellisia alkuvalaita, joilla oli neljä jalkaa ja monia saukkomaisia piirteitä, ennen kuin niistä tuli vesieläimiä. Yllä olevat piirrokset perustuvat fossiileihin, joita on löydetty Perussa sijaitsevista kerrostumista.
Kyseessä on ensimmäinen selvästi neliraajaisen valaan kivettymä, joka on kaivettu esiin Tyynenmeren alueelta ja joka saattaa olla vanhin esimerkki Amerikan alkuvalaista.
Alkuvalaalla oli torahampaat
Hetulavalaiden, joihin kuuluvat sinivalaan ohella muun muassa ryhä- ja silovalaat, uskotaan polveutuvan Janjucetus-suvun alkuvalaista.
Rauhallisina meren jättiläisinä tunnettuihin sinivalaisiin verrattuna Janjucetus-lajit vaikuttavat olleen selvästi pelottavampia eläimiä.
Sinivalaan sukulaisen 25 miljoonaa vuotta vanha fossiili paljastaa, että esivanhemmilla oli monta senttiä pitkät torahampaat ja että ne söivät suuria kaloja.
Janjucetus-lajit turvautuivat saalistaessaan ilmeisesti tarkkaan näköönsä ja herkkään kuuloonsa.
Vuonna 1997 Australiasta löydettiin 25 miljoonaa vuotta vanha nykyisten sinivalaiden sukulaisen fossiili. Löytö osoittaa, että hetulavalaat, joihin sinivalas kuuluu, kehittyivät tästä muinaiseläimestä.
Vuonna 1997 löydettiin 25 miljoonaa vuotta vanha nykyisten sinivalaiden sukulaisen fossiili Australiasta. Löytö osoittaa, että hetulavalaat, joihin sinivalas kuuluu, kehittyivät tästä muinaiseläimestä.
Sinivalaan esivanhemmilla oli pituutta vain 3,5 metriä, eli ne eivät olleet juuri nykyisiä delfiinejä suurempia. Sinivalaan oletetaan kehittyneen Janjucetus-suvusta suunnilleen 34 miljoonaa vuotta sitten.
Seuraavien vuosimiljoonien kuluessa sinivalaat kasvoivat kasvamistaan, mutta vasta noin kaksi kolme miljoonaa vuotta sitten sinivalaan pituus ylitti kymmenen metriä.
Jääkausi käänsi sinivalaan kasvu-uralle
Sinivalas on kaikkien aikojen suurin eläin. Sellaisen lajista teki tapahtumasarja, joka sai alkunsa ilmastonmuutoksesta.
Yhdysvaltalainen tutkimus, jonka Proceedings of the Royal Society B julkaisi vuonna 2017, paljasti valaiden alkaneen kasvaa toden teolla siinä vaiheessa, kun ilmastonmuutos mullisti ravinnonlähteet valtamerissä.
Yhdysvaltalaisen Chicagon yliopiston tutkijat selvittivät valaiden koon kehitystä analysoimalla 63 hävinneen valaslajin pituuden ja vertaamalla tietoja 13 nykylajin mittoihin.
Tietokonemallien avulla saatiin selville, että ensimmäiset yli kymmenen metriä pitkäksi kasvavat valaat ilmestyivät vasta noin kaksi kolme miljoonaa vuotta sitten.
Noihin aikoihin jääkausi teki ilmastosta oikullisen ja aiheutti suuria lämpötilanvaihteluja. Siksi valaiden piti etsiä ravintoa eri merialueilta eri vuodenaikoina.
Käytännössä valaat joutuivat tekemään vuoden aikana tuhansien kilometrien vaelluksia ravinnon perässä. Suuremmasta vartalosta oli hyötyä, sillä siihen oli mahdollista varastoida enemmän vararavintoa rasvana. Ja sitä tarvittiin pitkillä vaelluksilla.