Grönlannissa valaanpyytäjät suosivat maidonvalkoisia maitovalaita, joilla on isot melonimaiset päät. Ja hahmahtavia sarvivalaita, joilla on yksisarvimainen syöksyhammas.
Valaanpyytäjät tiesivät jo muinoin, että sarvivalaat ja maitovalaat vaeltavat vuodenaikojen ja meren jäätymisen ja sulamisen mukaan. He tiesivät, että valaat kasvoivat noin 3–5-metrisiksi ja painoivat 800–1 500 kiloa. He tiesivät aina, kumpaa lajia he olivat menossa pyytämään.
Eräänä päivänä vuonna 1990 valaanpyytäjien verkossa oli kuitenkin kolme hyvin omituisen näköistä valasta.
Valaat olivat niin outoja, että yksi valaanpyytäjistä toimitti kallon Kööpenhaminen yliopistoon. Siellä pohdttiin, olisiko kysessä kahden valaslajin risteymä eli hybridi. Tuolloin tutkijoilla ei vielä ollut käytössä menetelmää, jolla luusta saadaan dna:ta.
Arvoitus jäi ratkaisematta, ja kallo unohtui kellariin 30 vuodeksi. Nyt kallon tarina on vihdoin saatu selville.
Maitovalas, sarvivalas ja "saitovalas"
Maitovalas
Maitovalas on valkoinen, sillä on sileä iho ja yhteensä noin 40 hammasta ylä- ja alaleuassa. Maitovalas viihtyy rannikon läheisyydessä ja oleskelee usein pinnalla. Se voi kuitenkin sukeltaa 500 metrin syvyyteen ravinnon perässä. Maitovalasta kutsutaan myös merten kanarialinnuksi sen monipuolisen äänirepertoaarin vuoksi. Äänet syntyvät valaan melonimaisessa otsassa.
Sarvivalas
Sarvivalaassa on mustaa, ruskeaa ja harmaan sävyjä. SIllä ei ole hampaita. Sen sijaan sillä on ylähuulessaan yksi tai kaksi syöksyhammasta, jotka voivat kasvaa peräti 2,5 metriä pitkiksi. Sarvivalas voi pyytää ravintoa jopa 800 metrin syvyydestä.
"Saitovalas"
"Saitovalas" on dna-testien mukaan uros. Sen pää on kookkaampi kuin maitovalaalla ja sarvivalaalla. Saitovalas on etsinyt ravintoaan pääasiassa pohjasta. Sillä on ulospäintyöntyvät hampaat, jotka eivät muistuta minkään muun lajin hampaita. Tutkijoilla on vielä monta avointa kysymystä saitovalaasta.
Vertailukohteena 16 valasta
Sarvivalaiden ja maitovalaiden parittelusta tiedetään varsin vähän. Syynä on se, että valaat parittelevat syvällä suurten jäälauttojen tai jäävuorten alla. Avain kallon tarinaan löytyy kuitenkin juuri sieltä.
Sen tutkijat kuitenkin tietävät, että kumpikin laji lisääntyy, imettää ja kasvattaa poikasiaan melkein samalla tavalla.
Arvoitus ratkesi vasta, kun Kööpenhaminan yliopiston tutkijat perehtyivät 30 vuotta sitten löytyneen kallon perimään ja vertasivat sitä samalla alueella Grönlannin Diskolahdella elävien kahdeksan sarvivalaan ja kahdeksan maitovalaan perimään. Näin saatiin selville, minkä eläimen kallo on kyseessä.
1990-luvulla esitetty risteymähypoteesi piti paikkansa. Kyseessä oli hybridivalaan kallo. Hybridin emä oli ollut sarvivalas, isä maitovalas. Englanniksi siitä käytetään nimitystä "narluga", joka tulee englannin sanoista beluga ja narwhale. Siksi ristimme sen ”saitovalaaksi".
Eläinmaailma on saanut uuden risteymän, jonka olemassaoloa on vaikeaa käsittää, sillä pariutuneet lajit eivät muistuta paljon toisiaan.
Sarvivalas syö kaloja, äyriäisiä ja mustekaloja. Useimmiten vasemmalle kierteinen sarvi on vain uroksilla. WWF arvioi, että maailmassa on noin 80 000 sarvivalasta. 90 prosenttia niistä elää Baffininlahdella Kanadan ja Grönlannin välissä.
Sarvivalas elää 30-40-vuotiaaksi, jos se ei sitä ennen kuole syöksyhampailla käydyissä taisteluissa. Iän myötä sarvivalaan väri vaihtuu. Poikasena se on harmaanruskea, mutta aikuisena siitä tulee mustansininen, ja iäkäs sarvivalas voi olla myös aivan valkoinen.
Maitovalas syö lohia, sillejä, katkarapuja ja äyriäisiä. Maailmassa on noin 150 000 maitovalasta WWF:n arvion mukaan. Maitovalas on sosiaalinen eläin, joka vaihtaa elinaluettaan jään jäätymisen ja sulamisen mukaan. Maitovalas elää Pohjoisella jäämerellä, ja se voi toisinaan nousta myös jokiin.
Maitovalaat voivat elää 35-50-vuotiaiksi. Niiden pahimmat viholliset ovat jääkarhu ja miekkavalas. Maitovalaan marmorinvalkoinen iho peittää sen hyvin jäälauttojen väliin, kun se nousee pintaan hengittämään.
Merten muuli
Sarvivalas ja maitovalas eivät siis muistuta toisiaan, mutta lajit ovat varsin läheistä sukua toisilleen.
Sarvivalas ja maitovalas kuuluvat kumpikin – ainoina nykyisin elävinä lajeina – samaan Monodontidae-heimoon.
Outo kallo on edelleen Kööpenhaminan luonnontieteellisessä museosssa. Tutkijoiden mukaan 30 vuotta vanha kallo on ainoa dokumentoitu todiste siitä, että maitovalaat ja sarvivalaat parittelevat keskenään.
Tutkijat ovat täysin vakuuttuneita siitä, että vastaavia hybridejä on merissä paljon.