Vastausta kysymykseen, miksi terveet valasyksilöt uivat niin lähelle maata, että ne juuttuvat kiinni, ei tiedetä. Tutkijoita kummastuttaa myös se, että pinteestä pelastetut valaat voivat uusia epätoivoiselta vaikuttavan tekonsa useita kertoja. Osa tutkijoista otaksuu rannikoiden ominaisuuksien vaikuttavan asiaan. Koska valaiden tiedetään suunnistavan merellä kaikuluotauksen avulla, on mahdollista, että ne tekevät kohtalokkaan suunnistusvirheen joutuessaan alueelle, jolla rantahietikko heijastaa huonosti takaisin äänisignaaleja. Tilastot tukevat tätä teoriaa: valaita rantautuu eniten pehmeille hiekkarannoille. Hyvä esimerkki seudusta, jolla havaitaan verrattain usein hiekkamatalikolle juuttuneita valaita, on Jyllannin länsirannikko Tanskassa. Sitä, onko rantautumisessa kyse itsemurhasta, on mahdotonta sanoa. Todennäköisesti valaat käyttäytyvät vain poikkeustapauksissa itsetuhoisesti. Syynä itsemurhaan voi olla esimerkiksi suunnistuskyvyn ja siten elinkelpoisuuden heikkeneminen. Joskus kokonainen ryhmä valaita kituu rannalla kuoliaaksi. Ehkä pulassa olevaa yksilöä auttamaan tulevat lajitoverit epäonnistuvat yrityksessään ja jakavat sen kohtalon.
