Miekkavalas on suurin delfiinilaji ja valtamerien tehokkaimpia saalistajia.
Urokset voivat kasvaa 6–8 metriä pitkiksi ja noin kuuden tonnin painoisiksi. Ne ovat siis jokseenkin aikuisen afrikannorsun mitoissa. Naaraat ovat vähän pienempiä – noin viisitonnisia ja 6–7-metrisiä.
Miekkavalaalla on viitisenkymmentä kartiomaista terävää hammasta. Niitä on melkein yhtä paljon kuin krokotiililla, ja niillä voi olla pituutta jopa kymmenen senttiä. Valkohain hampaat ovat melkein puolet lyhyempiä.
Miekkavalaan kallo paljastaa, kuinka suuria sen hampaat oikeasti ovat.
Miekkavalas loistaa älyllään
Miekkavalaat ovat muiden valaiden lahkon lajien tapaan älykkäitä eläimiä. Kun merieläimet asetetaan järjestykseen aivojen painon eikä koon mukaan, miekkavalas nousee toiselle sijalle.
Miekkavalaat viestivät keskenään muun muassa vihellyksillä ja naukaisuilla, ja jokaisella laumalla on omanlaisensa murre.
Tutkimusten mukaan miekkavalaat voivat oppia muiden delfiinien kieltä ollessaan tekemisissä niiden kanssa.
Miekkavalaat ovat hyvin sosiaalisia eläimiä. Ne elävät yleensä perheinä, joissa voi olla edustettuna neljäkin sukupolvea.
Laumoja on kahdenlaisia:
- Paikallislaumoja
- Vaelluslaumoja
Paikallislaumat koostuvat yleensä 7–50 yksilöstä, jotka käyttävät ravinnokseen enimmäkseen kalaa. Vaelluslaumoissa on sen sijaan enintään seitsemän yksilöä, jotka saalistavat merinisäkkäitä, kuten hylkeitä.
Laumat eroavat toisistaan saalistuskäyttäytymisen osalta. Ravinnonhankintatavat ja niiden vaatimat yhteistyön muodot opitaan etupäässä vanhemmilta.
Mustavalkoinen vartalo sulauttaa miekkavalaan taustaan niin, että saaliseläinten on vaikea havaita sitä, ennen kuin on liian myöhäistä.
Miekkavalasfaktoja
- Tieteellinen nimi: Orcinus orca.
- Koko: Urokset ja naarat ovat keskimäärin 6–8 metriä pitkiä ja 3,5–6 tonnia painavia. Suurin tunnettu yksilö oli melkein kymmenmetrinen ja kymmenen tonnin painoinen.
- Elinaika: Luonnossa urokset elävät enintään 60 ja naaraat 90 vuotta. Tarhayksilöt kuolevat selvästi nuorempina.
- Huippunopeus: Miekkavalas voi uida peräti 56 kilometrin tuntinopeudella.
- Esiintymisalue: Melkein kaikki maailman meret – rannikoilta syvänmerenalueelle.
- Tuntomerkit: Mustavalkoinen vartalo, jossa on selkäevän takana harmaa läiskä. Värit ja kuviot sulauttavat miekkavalaan taustaan. Esimerkiksi saaliseläinten on vaikea havaita miekkavalasta lähes kauttaaltaan mustan selän vuoksi silloin, kun ne ovat vedenpinnassa ja katsovat pimeämpään vesikerrokseen. Enimmäkseen valkoinen vatsapuoli vaikuttaa samalla tavalla, kun syvemmällä oleva saaliseläin katsoo valoisassa pintakerroksessa uivan miekkavalaan suuntaan. Miekkavalaan selkäevä on suurempi kuin millään muulla merieläimellä. Uroksilla se voi olla 180 senttiä pitkä ja joskus vääntynyt. Taipumisen selitykseksi on esitetty kollageenin hajoamista ilman lämmöstä. Monilla tarhayksilöillä on vääntynyt selkäevä, ja ne ovat tekemisissä lämpimän ilman kanssa muun muassa näytöksissä, joissa ne temppuilevat.
Missä miekkavalaita esiintyy?
Vain ihminen on miekkavalasta laajemmalle levinnyt nisäkäslaji. Miekkavalaita esiintyy kaikissa valtamerissä – päiväntasaajan seudun lämpimistä vesistä napaseutujen jäämeriin.
Parhaat mahdollisuudet päästä näkemään miekkavalaita niiden luontaisessa elinympäristössä on Etelämantereen, Norjan ja Alaskan kylmillä vesialueilla.
Miekkavalaita esiintyy eri puolilla maapalloa (sininen), ja laji on toiseksi laajimmalle levinnyt nisäkäs ihmisen jälkeen.
Miekkavalaat voivat elää sekä avomerellä että rannikkovesissä. Havaintojen mukaan miekkavalaat kuitenkin viihtyvät parhaiten lähellä rantaa.
Eri puolilla maailmaa toimivissa delfinaarioissa on nykyään 59 miekkavalasta. Kolmasosa niistä on Yhdysvalloissa, esimerkiksi SeaWorld-teemapuistossa. SeaWorld ilmoitti tosin jo vuonna 2017, että se lopettaa näytösmiekkavalaiden kasvattamisen.
Mitä miekkavalas syö?
Miekkavalaan keskimääräinen ravinnonkulutus on 250 kiloa päivässä.
Miekkavalas ei ole nirso saaliseläinten valinnassa, sillä se syö kaikkea kaloista mustekaloihin ja pingviineistä hylkeisiin. Miekkavalaiden on nähty käyvän jopa vedessä liikkuvien hirvieläinten kimppuun.
Miekkavalaat ovat tappaneet myös ihmisiä, mutta hyökkäysten syynä ei ole ollut halu täyttää maha ihmislihalla.
Ihmisen surmanneet miekkavalaat ovat olleet tarhayksilöitä, ja kuolonuhrit ovat olleet miekkavalaiden kouluttajia. Kaikissa tapauksissa miekkavalas on joko tuntenut itsensä uhatuksi tai sitä on ärsytetty ennen hyökkäystä.
Yksi kuuluisimmista kuolemaan johtaneista hyökkäystapauksista sattui vuonna 2010, kun Tilikum-niminen miekkavalas raateli ja hukutti 40-vuotiaan kouluttajansa Orlandon SeaWorld-puistossa Yhdysvalloissa.
Miekkavalas Tilikum oli osallisena kolmeen kuolemantapaukseen. Kun kouluttaja Keltie Byrne liukastui ja putosi miekkavalaiden altaaseen vuonna 1991, Tilikum oli yksi niistä miekkavalaista, jotka hukuttivat hänet. Vuonna 1999 Tilikumin altaasta löydettiin nuoren miehen ruumis. Mies oli hypännyt sinne sulkemisajan jälkeen. Ja vuonna 2010 Tilikum veti 40-vuotiaan kouluttajan, Dawn Brancheaun, veteen näytöksen jälkeen ja raateli ja hukutti hänet.
Miten miekkavalas saalistaa?
Miekkavalaiden saalistustavat vaihtelevat niiden laumatyypin mukaan.
Osa laumoista erikoistuu piirittämään kalaparvia ja nappaamaan syötävänsä niistä. Jotkin miekkavalaat osaavat pudottaa hylkeitä jäälautalta suoraan suuhunsa keikuttamalla jäälauttaa.
Miekkavalaat voivat myös hypätä vedestä rannalle iskeäkseen hampaansa esimerkiksi merileijoniin. Miekkavalaat raahaavat saaliinsa sitten mereen.
Miekkavalaat eivät arastele hyökätä itseään isompien eläinten kimppuun. Tunnetaan useita tapauksia, joissa laumat ovat joukkovoimalla tehneet selvää valkohaista ja jopa sinivalaasta.
Näin miekkavalas saalistaa
Miekkavalaat saalistavat laumana useilla eri saalistustavoilla. Saalistus ei rajoitu vain veteen. Jotkin miekkavalaat hyökkäävät rannalla lepäävien hylkeiden kimppuun hyppäämällä merestä.
Vanha myrkky uhkaa miekkavalaita
Yli puolet maailman miekkavalaspopulaatioista on sukupuuton partaalla, ja ne voivat hävitä 30–50 vuoden kuluessa. Näin synkkään arvioon päädyttiin maineikkaassa Science-lehdessä vuonna 2018 julkaistussa raportissa.
Tutkijat kävivät läpi 19 eri puolilla maapalloa elävää miekkavalaspopulaatiota, joissa on yhteensä yli 350 yksilöä. Kyseessä on kaikkien aikojen laajin miekkavalaita koskeva tutkimus.
Uhkaavaan miekkavalaskannan romahtamiseen ei ole syynä liiallinen pyynti eikä ilmastonmuutos, vaan se johtuu kielletyistä PCB-yhdisteistä.
PCB-yhdisteitä käytettiin aikoinaan muun muassa eriste-, voitelu- ja jäähdytysaineina, ja niiden todettiin olevan haitallisia sekä ihmisille että eläimille. Vuonna 2004 voimaan tullut Tukholman sopimus kieltää PCB-yhdisteiden valmistuksen.
Vaikka PCB-yhdisteiden käyttöä on rajoitettu jo kauan, ne rikastuvat yhä ravintoverkoissa ja kertyvät etenkin rasvakudokseen.
Miekkavalasemo imettää poikastaan jopa kaksi vuotta.
Miekkavalaiden poikaset saavat runsaasti ympäristömyrkkyä, kun emo ruokkii niitä rasvaisella maidollaan. Miekkavalaisiin kertyy paljon PCB-yhdisteitä rasvaisista saaliseläimistä.
Miekkavalaiden suosimat elinympäristöt
Miekkavalaita esiintyy eri puolilla maapalloa, ja lajin yksilömääräksi on arvioitu noin 100 000.
Miekkavalaita on tiettävästi eniten näillä viidellä alueella:
Eteläinen jäämeri
Kanta: 70 000–80 000Tyynenmeren trooppiset osat
Kanta: noin 8 000Japanin ympäristö
Kanta: noin 2 000Tyynenmeren koillisosat
Kanta: noin 1 500Norjan rannikko
Kanta: noin 1 500
75 miekkavalasta sinivalaan kimpussa
Miekkavalasta kutsutaan paitsi tappajavalaaksi myös merisudeksi siitä syystä, että tämä älykäs peto muodostaa susien tapaan perheitä ja saalistaa laumana useilla viekkailla tavoilla.
Ruokavalio koostuu enimmäkseen pienistä saaliseläimistä, mutta joskus miekkavalaat intoutuvat ahdistelemaan itseään paljon kookkaampia nisäkkäitä.
Tällainen hyökkäys nähtiin noin 20 kilometrin päässä Australian rannikolta 21. maaliskuuta 2021.
Silloin noin 75 miekkavalaan lauma kävi uuvutustaistelua 15 metrin pituista ja 30–40 tonnin painoista sinivalasta vastaan.
VIDEO: Miekkavalaat tappavat sinivalaan
Asiantuntijoiden mukaan lauma koostui viidestä tai kuudesta miekkavalasperheestä, jotka yhdistivät voimansa saadakseen kunnon saaliin.
Hyökkäys jakautui kolmeen eri operaatioon.
Osa miekkavalaista törmäsi rajusti sinivalaaseen ja puski sitä aiheuttaakseen sille sisäisiä verenvuotoja. Osa lauman jäsenistä esti sinivalasta nousemasta pintaan hengittämään asettumalla sen päälle. Loput miekkavalaat tarttuivat sinivalaan kuonoon.
Kolmen tunnin uuvutustaistelun jälkeen sinivalas nujertui ja miekkavalaat pääsivät jakamaan saaliin keskenään.
Hyökkäys sinivalaan kimppuun oli poikkeuksellinen tapaus, eikä vastaavaa miekkavalaisperheiden yhteistyötä saalistustilanteessa ollut nähty aikaisemmin.
Sinivalas ei ole kuitenkaan ainoa suuri merieläin, joka on joutunut miekkavalaiden hampaisiin.
Miekkavalaiden on nähty iskevän Etelä-Afrikassa valkohaiden kimppuun.
Etelä-Afrikan vesillä elävien valkohaiden käyttäytymistä tutkivat meribiologit ovat saaneet selville, että valkohait kaikkoavat tiehensä jopa vuodeksi, kun miekkavalaita alkaa ilmestyä niiden elinalueelle.
