Uusi levä voi pelastaa koralliriutat

Merten sademetsiä uhkaa maailmanlaajuinen lämpeneminen. Pian avuksi saadaan muunneltu levä, joka kestää korkeita lämpötiloja.

Merten sademetsiä uhkaa maailmanlaajuinen lämpeneminen. Pian avuksi saadaan muunneltu levä, joka kestää korkeita lämpötiloja.

Shutterstock

Merten lämpötila nousee, ja ensimmäisiä muutoksen uhreja ovat koralliriutat. Tämä huolestuttaa biologeja, koska riutoilla elää merten suurin lajikirjo, muun muassa yli 4 000 kalalajia.

Nyt tutkijat aikovat vahvistaa koralleja laboratoriossa kehitetyn organismin avulla.

Korallit elävät levien kanssa molempia hyödyttävässä symbioosissa, joka kärsii helposti pienistäkin lämpötilan nousuista. Levät ovat suojassa korallipolyyppien ihosoluissa, ja vastalahjaksi ne tuottavat polyypeille energiaa yhteyttämällä.

Koralli sylkee lämpimän levän pois

Kun lämpötila nousee, levät lämpenevät liikaa. Silloin polyypit sylkevät ne ulos soluistaan.

Tuloksena on korallien haalistuminen. Koralleista tulee aivan valkoisia, ja niitä uhkaa nälkäkuolema.

Haalistunut koralliriutta on merkki siitä, että korallipolyypit ovat kuolemaisillaan. Kun vesi lämpenee liikaa, polyypit menettävät levät, jotka yhteyttämällä tuottavat niille elintärkeää energiaa.

© Getty Images

Siksi australialaisen Melbournen yliopiston tutkijaryhmä on kehittänyt levistä mutantteja, jotka kestävät aiempaa korkeampia lämpötiloja.

Yhdestä ainoasta levästä tutkijat ovat neljässä vuodessa kasvattaneet 100 sukupolvea ja totuttaneet ne 31 asteeseen. Se vastaa helleaallon aikaista meren lämpöä maailman suurimmalla koralliriutalla, Isolla Valliriutalla Australiassa.

Levät kestivät 31 astetta

Leviä testattiin akvaariossa yhdessä korallieläinten toukkien kanssa. Parhaat levien variantit selvisivät testistä lupaavasti. Toukat hyväksyivät levät ja pitivät niitä soluissaan, vaikka lämpö nostettiin 31 asteeseen.

25 prosenttia Isosta Valliriutasta oli haalistunut keväällä 2020. Se vastaa 33 250 neliökilometrin laajuista alaa.

© Shutterstock

Tutkijat selittävät onnistumisen niin, että lämmönkestävät levät ovat oppineet hidastamaan yhteyttämisgeeniensä toimintaa. Siten niistä vapautuu vähemmän myrkyllisiä jätteitä ja polyypit pystyvät elämään niiden kanssa.

Ennen kuin levät voidaan laskea mereen, biologit aikovat tutkia vielä tarkemmin niiden geneettisiä muutoksia ja selvittää, pärjäävätkö ne kilpailussa luonnon muiden levien kanssa.