European squid

Kymmenlonkeroiset mustekalat valtasivat Tanskan vedet

Lämpimän sään ja voimakkaiden myrskyjen vuoksi mustekaloja on jäänyt talveksi poikkeuksellisen paljon Etelä-Skandinavian merialueille.

Yleensä mustekalat pyrkivät siirtymään Pohjanmerelle ja Atlantin valtamerelle ennen kuin Skandinavian merialueilla alkaa pakkanen purra.

Tänä vuonna kuitenkin tanskalaiset kalabiologit ovat raportoineet suurista määristä mustekaloja, joita on löytynyt etenkin vapaa-ajan kalastajien nappaamien lohikalojen mahasta.

Vielä ei kannata huolestua siitä, että joutuisi mustekalan kynsiin, sillä pohjolan talviset vieraat eivät suinkaan ole humboldtinkalmarin kaltaisia ihmistenkin kimppuun käyviä jättiläisiä. Biologit rauhoittelevat, että kyseessä ovat melko pienet mustekalat.

Suurisilmäiset mustekalat

Lähinnä eteläisen Skandinavian vesille jääneet mustekalat ovat 15–20 senttiä pitkiä ja ne edustavat tavallista eurooppalaista Alloteuthis subulata –lajia, jota kutsutaan joillakin kielillä kääpiömustekalaksi.

Niillä on kymmenen lonkeroa ja niiden väri on harmaa, jossa erottuu yksittäisiä ruskehtavia laikkuja. Tunnusomaista niille ovat suhteellisen suuret silmät.

Myrsky vangitsi mustekalat

Tanskalaisen biologin Kaare Ebertin mukaan mustekalojen poikkeuksellinen talvehtiminen johtuu siitä, että lokakuussa kaksi voimakasta myrskyä puhalsi niin suuria vesimääriä Skandinavian vesialueille, että mustekalat eivät ehtineet päästä pois ennen talven tuloa.

Kaare Ebert on kertonut Tanskan radiossa, että mustekalat tulevat rannikon läheisyyteen kevään kuluessa ja lisääntyvät siellä kesällä. Normaalisti ne kuitenkin häipyvät jälleen lokakuussa.

Leuto sää suosii mustekaloja

Koska talvi on Tanskan leveysasteilla ainakin toistaiseksi ollut epätavallisen leuto, on rannikon lähellä viihtyvillä ja pikkukaloja syövillä mustekaloilla ollut erinomaiset olot, kun lämmintä vettä ja ravintoa on riittänyt.

Siksi mustekaloilla ei ole ollut varsinaista syytä lähteä minnekään.

Tanskalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset kalastajat ja sukeltajat voivat siis vain olla iloisia siitä, että kyseessä ovat pikku mustekalat eivätkä niiden julmat serkut, humboldtinkalmarit: