Kuinka merinisäkkäät suunnistavat?

Minua ihmetyttää, miten hylkeet ja valaat pystyvät hakeutumaan samoille lisääntymis- ja saalistusalueille vuodesta toiseen.

Minua ihmetyttää, miten hylkeet ja valaat pystyvät hakeutumaan samoille lisääntymis- ja saalistusalueille vuodesta toiseen.

Shutterstock

Vesinisäkkäät kykenevät seuraamaan valtamerissä tuhansien kilometrien pituisia reittejä.

Sen ansiosta ne löytävät paitsi lisääntymisalueen myös paikan, jossa on tiettyyn aikaan vuodesta tarjolla runsaasti ravintoa.

Pitkät vaellukset avomerellä vaativat eläimiltä hyvin kehittynyttä suuntavaistoa ja suunnistuskykyä.

Näin merinisäkkäät suunnistavat vedessä ja pinnalla:

/ 6

Magneettikenttä toimii kompassina

Merinisäkkäillä voi olla kyky suunnistaa Maan magneettikentän avulla. Esimerkiksi ryhävalaiden on todettu uivan Havaijilta Alaskaan reittiä, joka poikkeaa vain asteen verran magneettipohjoisesta.

Jokivesi erottuu

Koska merinisäkkäät voivat ilmeisesti maistaa veden suolapitoisuuden vaihtelut, ne huomaavat jokien laskukohdat murtovedestä eli vähäsuolaisesta vedestä. Jokien suut sopivat paikanmäärityksen kiintopisteiksi.

Eläin voi kulkea merivirran mukana

Valtamerien melko vakaat virtaukset auttavat eläimiä liikkumaan tiettyyn suuntaan. Myötävirta voi antaa vaeltajalle merkittävää vetoapua.

Maastonmuodot pitävät kartalla

Hylkeiden ja valaiden pitää käydä pinnalla hengittämässä. Silloin ne voivat myös silmäillä ympärilleen ja etsiä maamerkkejä, kuten matkan varrella olevia saaria tai rannikon vuoria.

Aurinko ohjaa

Merinisäkkäät suunnistavat taivaankappaleiden avulla. Eläin saattaa pitää kurssin yksinkertaisesti varmistamalla esimerkiksi, että menomatkalla aurinko nousee aina sen vasemmalta puolelta ja paluumatkalla aina oikealta puolelta.

Tähdet palvelevat tienviittoina

Tutkimusten mukaan hylkeet osaavat pitää tähtiä kiintopisteinä. Osa tutkijoista uskoo, että myös valailla on vastaava kyky.

© Claus Lunau

Ei tiedetä tarkalleen, kuinka eläimet kykenevät vaistoamaan suuntia, mutta mahdollisia selityksiä on esitetty.

Hylkeen tai valaan täytyy tajuta senhetkisen sijaintinsa (paikanmääritys) suhde määränpäähän (suunnanmääritys) matkalla. Tässä niin sanotussa navigaatiossa älykkäät, valppaat eläimet hyödyntävät sekä eri aistejaan että kiintopisteitä.

Biologit epäilevät esimerkiksi valaiden ja hylkeiden maistavan veden suolaisuuseroja, hahmottavan merimaisemaa ja aistivan muuttolintujen tavoin magneettikentän ominaisuuksia.