Nukkumista on vaikea määritellä tarkasti ja yksiselitteisesti.
Monilla eläimillä on kuitenkin lepojaksoja, jotka vastaavat ihmisen unentarpeen tyydyttämistä.
Usein eläinten kohdalla käytetty nukkumisen arviointiperuste tai tunnusmerkki on se, että lajille on ominaista säännöllinen vireystilan vaihtelu, joka muistuttaa uni-valverytmiä.
Kun eläin on lepotilassa, se ei reagoi lainkaan tai reagoi vaimeasti erilaisiin aistiärsykkeisiin, kuten valoon, ääneen, paineeseen ja sähköön.
Seeprakala näyttää selvästi nukkuvan
Tällä kriteerillä arvioituna nukkuvia lajeja esiintyy melkein kaikissa eläinryhmissä selkärangattomista selkärankaisiin.
Kalojen osalta tiedot ovat puutteellisia, eikä voida sanoa varmasti edes sitä, kuuluuko nukkuminen kaikkien kalojen käyttäytymiseen.
Selvä unentarve on havaittu esimerkiksi seeprakalalla.
Lajin yksilöt vaipuvat kaikissa kehitysvaiheissa lepotilaan, joka ilmenee aistitoimintojen passivoitumisena.
Sokeat kalat ovat aina hereillä
|
