Syömingit meren pimeydessä

Meren syvyydessä ateriaväli voi joskus venyä pitkäksi, joten voimia pitää säästää saalistamiseen. Siksi mustekala asettuu meduusan päälle ja antaa kohti pintaa ja seuraavaa ateriaa.

Paholaisrauskun evien väli on yli seitsemän metriä. Suuresta koostaan huolimatta hain sukulainen elää yksinomaan syömällä pikkukaloja ja planktonia, jota se suodattaa suureen suuhunsa.

Sirkkaäyriäiset käyttävät voimakkaita eturaajojaan saalistamiseen. Kun pahaa aavistamaton saalis lähestyy, sirkkaäyriäinen nappaa sen ojentamalla eturaajansa supernopeasti. Saaliin silpominen tapahtuu saksien piikeillä.

Jokus meressä on vaikeaa piiloutua, ja silloin paras keino suojautua saattaa olla läpinäkyvyys. Nuoren kirurgikalan iho on niin ohut, että sen aivot ovat esillä kuin näyteikkunassa.

Pieni lentokala voi huoletta syödä planktonia, vaikka se itse on monen pedon ravintoa. Lentokalan rintaevät tarjoavat sille mahdollisuuden pyrähtää hetkeksi lentoon petokalojen ulottumattomiin.

Täysikasvuinen timanttimustekala voi kasvaa jopa metrin pituiseksi ja painaa noin 30 kiloa. Pienenä poikasena läpinäkyvä mustekala syö pikkukaloja ja itseään pienempiä mustekaloja.

Poikaset ovat helppo saalis monelle petokalalle, joten niiden täytyy turvautua erikoisiin ratkaisuihin välttyäkseen joutumasta alkupalaksi. Tähän poikaseen eivät meduusan myrkylliset pyyntilonkerot tehoa, mutta sen vihollinen karttaa niitä.

Joskus vihollisen pelottelu on paras puolustuskeino. Nälkäisen petokalan pelottelua varten piikkimakrilleihin kuuluvalle afrikanpompanolle on kehittynyt myrkyllisen meduusan pyyntilonkeroja muistuttavat rihmat.

Suurissa syömingeissä tarvitaan myös tehokkaita siivoojia. Puhdistajaravulla on symbioottinen suhde kaloihin, jotka uivat tiettyyn paikkaan, kun ne haluavat puhdistusta. Puhdistajaravut syövät loisia ja kuolleita soluja kalojen pinnalta.