Louhikala

Louhikala on Pohjois-Euroopan myrkyllisin kala

Louhikala on levinnyt viime vuosina yhä laajemmille alueille Pohjois-Euroopan rannikoilla. Mutta missä kala tarkalleen ottaen elää, miten vaarallinen se todellisuudessa on ja mitä pitää tehdä, jos louhikala pääsee pistämään? Vastaukset täältä.

Louhikala on levinnyt viime vuosina yhä laajemmille alueille Pohjois-Euroopan rannikoilla. Mutta missä kala tarkalleen ottaen elää, miten vaarallinen se todellisuudessa on ja mitä pitää tehdä, jos louhikala pääsee pistämään? Vastaukset täältä.

Shutterstock

Hermomyrkkyä sisältävine piikkeineen louhikala on yksi Pohjois-Euroopan myrkyllisimmistä kaloista. Mutta miltä louhikala näyttää, missä se elää ja mitä pitää tehdä, jos louhikala pistää?

Vastaukset tärkeimpiin louhikalaa koskeviin kysymyksiin löydät tästä artikkelista

Louhikala – usein kysytyt kysymykset

Louhikala, Trachinus draco, on meressä elävä, ahvenkalojen lahkoon kuuluva kalalaji.

Louhikalojen heimoon kuuluu Trachinus-suvussa kahdeksan lajia ja Echiichthys-suvussa yksi.

Louhikala on kapeahko, värikäs kala, jolla on pitkä selkäevä. Louhikala tunnetaan ennen kaikkea selkäevässä ja kiduskansissa sijaitsevista myrkkypiikeistään. Piikit ovat yhteydessä myrkkyrauhasiin, joissa erittyy dracotoksiini-myrkkyä (lohikäärmeenmyrkky).

Louhikala oleskelee mieluiten merenpohjaan kaivautuneena niin, että vain sen silmät ja otsa pistävät pohjasta esiin. Louhikalaa tavataan yleensä matalassa vedessä, jolloin riskinä on, että vedessä kahlaava ihminen astuu sen päälle ja kala pistää jalkaan.

Louhikaloja on useita eri lajeja, joista kahteen eli louhikalaan ja pikkulouhikalaan voi huonolla onnella törmätä myös Pohjois-Euroopassa Pohjanmerellä ja Itämeren eteläosissa.

Louhikalalajeista kahteen eli louhikalaan ja pikkulouhikalaan voi törmätä myös Pohjolassa.

Louhikala
© Shutterstock

Louhikala

Louhikala voi kasvaa jopa 40 senttiä pitkäksi. Se on hoikkarakenteinen kala, joka hohtaa kellertävän, ruskean ja sinisen sävyissä.

Louhikalalla on pienet myrkkypiikit silmän yllä. Kala viihtyy suhteellisen syvissä vesissä.

Shutterstock
© Pikkulouhikala

Pikkulouhikala

Pikkulouhikala voi olla noin 18 senttiä pitkä. Louhikalan tavoin sekin hohtaa kellertävän, ruskean ja sinisen sävyissä.

Pikkulouhikalalla ei kuitenkaan ole myrkkypiikkejä silmän yläpuolella. Pikkulouhikala on kuitenkin louhikalaa myrkyllisempi, mikä ei ole hyvä uutinen uimareille, sillä pikkulouhikala viihtyy matalissa vesissä.

Miten laajalle louhikala on levinnyt?

Louhikalaa esiintyy Mustallamerellä, Välimerellä ja Länsi-Euroopan rannikoilla aina Norjan Bergenistä Luoteis-Afrikan rannikolle Marokkoon asti.

Louhikalaa esiintyy myös Madeiralla ja Kanariansaarilla ja lisäksi harvakseltaan pohjoisessa Norjan rannikolla aina Trondheiminvuonon korkeudelle saakka.

Tanskan rannikolla louhikalaa voi tavata Kattegatin ja Skagerrakin merialueilla ja Pohjanmerellä.

Missä louhikala elää?

Louhikalaa esiintyy yleisesti Skandinavian maiden vesillä 2–30 metriä syvässä vedessä.

Kesällä louhikalaa esiintyy rannikon matalissa vesissä 2–15 metrin syvyydessä. Syksyllä ja talvella louhikala vaipuu lähestulkoon uneen. Silloin se hakeutuu syvempiin vesiin noin 20–30 metrin syvyyteen.

Päiväsaikaan louhikala oleskelee mieluiten merenpohjaan kaivautuneena niin, että vain sen silmät ja otsa pistävät pohjasta esiin.

Yöllä se on sitä vastoin pelaginen, mikä tarkoittaa sitä, että se on aktiivinen ja hakeutuu avomerelle, yleensä matalikoille, jossa se metsästää äyriäisiä ja pieniä kaloja.

Louhikala hiekassa

Louhikalaa voi olla vaikea nähdä, kun se on kaivautunut pohjahiekkaan.

© Shutterstock

Kuinka vaarallinen louhikala on?

Vaikka louhikalaa pidetäänkin Pohjois-Euroopan vaarallisimpana kalana, sen myrkky koituu vain harvoin kuolemaksi, joskin parista kuolemantapauksesta on raportoitu.

Erityisesti kesä-heinäkuussa kannattaa varoa matalaan veteen kutemaan tullutta louhikalaa.

Louhikala on Pohjois-Euroopan vesillä suhteellisen yleinen, ja kuten yllä jo kuvattiin, kala piileskelee mielellään merenpohjaan hautautuneena.

Louhikala pistää yleensä vain, jos sen päälle astuu, minkä ei pitäisi olla kovin yleistä, sillä kala pyrkii pakenemaan lähestyvää ihmistä.

Mitä pitää tehdä, jos louhikala pistää?

Pohjois-Euroopan vesillä saattaa kohdata sekä ison että pienen louhikalan.

Louhikala pistää vain puolustautuessaan kokemaansa vaaraa vastaan, mutta kaikesta huolimatta pisto voi olla hyvin kivulias.

Myrkky hajottaa punasoluja, ja pisto voi aiheuttaa lisäksi kylmää hikeä, huimausta ja turvotusta, mutta myrkkyyn on onneksi olemassa vastalääke.

Louhikalan myrkky sisältää nimittäin proteiinia, joka tuhoutuu 34 asteessa ja sitä kuumemmassa. Pistoskohtaa kannattaakin huuhtoa mahdollisimman kuumalla vedellä. Jos lämmintä vettä ei ole lähistöllä, pistoskohtaan voi myös virtsata tai sen voi haudata kuumaan hiekkaan.

Voiko louhikalaa syödä?

Jos haluat tasata tilit myrkkypakkauksen kanssa, louhikalan voi syödä, sillä se on herkullista kuivattuna, paistettuna, savustettuna ja keitettynä.

Lisäksi sen maksassa on paljon rasvahappoja, jotka auttavat ehkäisemään monia sairauksia.

Myrkkypiikit kannattaa kuitenkin poistaa ennen kuin louhikalaa alkaa valmistaa ruoaksi.

Kuolemantapaukset: Kuinka moni on kuollut louhikalan pistoon?

Louhikalan pistoon voi kuolla, vaikka se onkin erittäin harvinaista.

Vuonna 2020 louhikala pisti 16-vuotiasta snorklaamassa ollutta poikaa kasvoihin.

Louhikalan piikin myrkky sai aikaan voimakkaan reaktion, ja poika hukkui pian piston jälkeen.

Tämä on viimeisen 100 vuoden ajalta toinen kahdesta tapauksesta,, jossa on voitu varmuudella todeta kuoleman aiheutuneen nimenomaan louhikalan myrkystä.

Pohjois-Euroopassa ei ole raportoitu louhikalan aiheuttamia kuolemia.

Louhikalan arvellaan myös aiheuttaneen useita hukkumiskuolemia, jotka ovat johtuneet sen piston raajoihin aiheuttamasta voimakkaasta kivusta.

Yleensä louhikalan pisto ei kuitenkaan ole terveelle ihmiselle hengenvaarallinen. Ahkerien vesipetojen kannattaa silti olla varuillaan etenkin kesä- ja heinäkuussa, jolloin myrkyllinen kala kutee matalassa vedessä.

Louhikala on melko yleinen laji pohjoiseurooppalaisilla merialueilla, ja päivisin se oleskelee mieluiten merenpohjaan kaivautuneena niin, että vain sen silmät ja otsa pistävät pohjasta esiin.

Kala pistää yleensä vain, jos sen päälle astuu. Riski on kuitenkin varsin pieni, sillä tavallisesti kala pyrkii heti pakoon, kun sitä lähestytään.