Tegning af havvæsenet Typhloesus

50 vuoden kuluttua "avaruuskultakalan" arvoitus ratkesi lopulta

Outo kalaa muistuttava fossiili on pohdituttanut tutkijoita puoli vuosisataa. Nyt "alien-kultakala" on saanut paikkansa eläinten evoluution kantapuussa.

Outo kalaa muistuttava fossiili on pohdituttanut tutkijoita puoli vuosisataa. Nyt "alien-kultakala" on saanut paikkansa eläinten evoluution kantapuussa.

Wikimedia Commons

50 vuoteen kukaan ei pystynyt selvittämään, mihin kohtaan suurta evoluution kantapuuta merieliö Typhloesus wellsi sopisi.

Pieni, vain parin sentin pituinen fossiili on aiheuttanut tutkijoille niin suuria ongelmia, että se on saanut lisänimen "Alien Goldfish". Se ei ensi näkemältä sovi mihinkään Maassa esiintyneeseen eliöryhmään.

Nyt kuitenkin uudet havainnot viittaavat siihen, että alien-kultakala on eräänlainen kotiloa muistuttava nilviäinen.

Pyrstöevä ja kalan täyttämä suoli hämmensivät tutkijoita

Typhloesus-fossiileja tutkittiin ensi kerran vuonna 1973. Säilötyt jäännökset ovat pari senttiä pitkiä, ja niissä on selvästi pyrstöevä.

Tutkijat löysivät myös pian suolen, jossa ilmeisesti oli pikkukalojen jäännöksiä.

Nämä tunnusmerkit ovat vuosikymmeniä hämmentäneet tutkijoita, koska ne saattoivat viitata niin madon ja ankeriaan kuin jonkin kolmannen aivan tuntemattomankin kantamuotoon.

Typhloesus-fossiilit löytyivät 330 miljoonaa vuotta vanhoista kerrostumista. Hiljattain kaivettiin esiin uusia fossiileja Bear Gulchin kalkkikivimuodostumasta Montanasta Yhdysvalloista.

Uusista fossiileista löydettiin jälki, joka nyt näyttäisi ratkaisseen Typhloesus-eläimen sijoittamisongelman.

Alien-kieli paljastaa kotilon

Terävähampainen kieli, jonka eläin voi työntää ulos suusta ja vetää takaisin, on paljastanut, että Typhloesus on varhaisin tunnettu versio kotilosta.

Vaikka kieli muistuttaa epäilyttävästi Ridley Scottin Alien-elokuvan avaruusolioiden suuta, se todellakin osoittaa, mihin kohtaan maapallon evoluutiossa "alien-kultakala" kuuluu.

Raastinkieli, radula, on nimittäin luonteenomainen juuri kotiloille.

Typhloesus-fossiilin arvoituksen ratkaisivat paleontologit Jean-Bernard Caron Toronton Royal Ontario Museumista ja Simon Conway Morris Cambridgen yliopistosta.

Tutkijat havaitsivat voimakkaalla mikroskoopilla, että Typhloesus-fossiililla on ruoansulatuskanavassaan joukko veitsenteräviä hampaita. Eläimen sukulaisuussuhteista kertova raastinkieli ei ilmeisesti aiemmin ole kiinnittänyt tutkijoiden huomiota, koska se sijaitsee eläimen kurkussa. Näin sen voi helposti sekoittaa lihasryhmään.

100 miljoonaa vuotta seuraavaan kotilon kantamuotoon

Edelleenkin on vaikeaa selvittää, miltä Typhloesus tarkalleen on näyttänyt ja miten se on käyttäytynyt.

Läpikuultava kotilo Pterotrachea coronata

Pterotrachea coronata on kotilo, jonka esivanhempi mahdollisesti oli Typhloesus. Oudolla muinaiseliöllä oli, samoin kuin Pterotrachea coronatalla, pyrstöevä ja raastinkieli eli radula, jolla se saalisti.

© Kostas Aristeidou

Hyvin kehittynyt pyrstöevä viittaa siihen, että Typhloesus on ainakin jonkin verran pystynyt uimaan eikä vain ryömimään merenpohjassa kuten nykyiset nilviäiset.

Typhloesus on mahdollisesti muistuttanut nykyistä Pterotrachea-sukua. Siihen kuuluu hyytelömäisiä, läpikuultavia kotiloita, joilla on pyrstöevä ja raastinkieli. Kielellään ne saalistavat muita pikkueliöitä planktonista trooppisissa merissä. Typhloesus-eläimellä ei kuitenkaan ollut silmiä niin kuin sen oletetulla seuraajalla.

Vielä ei kuitenkaan tiedetä, kuuluvattko Typhloesus ja Pterotrachea – tai muut kotilot – todella samaan ryhmään, koska Typhloesus-suvun ja kotiloiden seuraavan evoluutio-oksan välillä on 100 miljoonan vuoden aukko.

Silti uuden tutkimuksen tehneiden paleontologien mukaan on tähdellistä tietää jotain oudoista muinaiseliöistä.

”Elämän tuottamat kiemurat näkyvät näissä kummallisissa fossiileissa", toteaa Jean-Bernard Caron New York Timesille. ”Ne ovat arvoituksellisia, mutta ne paljastavat runsaasti tärkeää tietoa evoluutiosta."