Matelijat versus nisäkkäät: Viholliset taistelevat viimeiseen hengenvetoon

Kankeita ja vaistonvaraisia. Tämä yleinen käsitys matelijoista ei tee uuden tutkimustiedon mukaan oikeutta niille. Matelijat haastavat nisäkkäät sähäkillä lihaksillaan ja hyökkäysten suunnittelulla.

Kankeita ja vaistonvaraisia. Tämä yleinen käsitys matelijoista ei tee uuden tutkimustiedon mukaan oikeutta niille. Matelijat haastavat nisäkkäät sähäkillä lihaksillaan ja hyökkäysten suunnittelulla.

Pierluigi Rizzato

Fysiikka

Voima: Gorilla on aito King Kong

Gorilla jaksaa nostaa vahvoilla käsillään yli neljä kertaa oman painonsa. Eteläafrikkalainen kuristajakäärme anakonda voi taas tappaa kauriita ja krokotiileja.

Gorilla käyttää voimaa hankkiessaan ravintoa ja kamppaillessaan.

© Christophe Courteau

Afrikannorsu pystyy nostamaan jopa 9 000 kiloa eli suunnilleen 120 ihmisen verran, mutta suhteutettuna ruumiinpainoon gorilla on paljon vahvempi.

Norsu voi nostaa vain noin puolet omasta painostaan, mutta kookas urosgorilla jaksaa nostaa yli neljä kertaa oman painonsa eli runsaat 800 kiloa.

Gorilla ei hyödynnä vahvoja käsiään vain liikkuessaan, vaan se myös kaataa niillä banaanikasveja tavoitellessaan hedelmiä ja selvittelee välejä.

Matelijoiden suurin lihaskimppu on anakonda, joka pääsee esittelemään voimiaan kuristaessaan saaliseläintään.

Anakonda tappaa saaliseläimensä puristamalla sen verenkierron pysähdyksiin.

© Hermann Brehm/NaturePL

250 kiloa painava eteläamerikkalainen jättiläiskäärme voi niellä kauriita, tapiireja ja krokotiileja.

Kuristajakäärmeet puristavat saaliseläintä niin voimakkaasti, että sen verisuonet painuvat kokoon.

Silloin sydän ei voi kierrättää verta, ja paine saa sydämen pettämään. Anakondasta ei ole kuitenkaan lyömään laudalta varsinaista King Kongia, koska se ei saa hengiltä itseään suurempia eläimiä.

Voittaja: Nisäkäs

Nopeus: Kameleontti lyö kielellään gepardin

Matelijat eivät pääse lähellekään gepardin nopeutta, mutta kameleontilla on vahva valtti suussaan.

Kameleontti sieppaa saaliseläimensä kielellään, jonka kiihtyvyys on jopa 2 590 m/s2.

© Ingo Arndt/NaturePL

Matelijat ovat vaihtolämpöisiä eläimiä, joilla on suhteellisen hidas aineenvaihdunta ja pieni sydän. Siksi niillä ei ole eväitä vastata nisäkkäiden vauhdinottoon.

Gepardi, joka on nisäkkäiden huippusprintteri, nostaa nopeuden nollasta 73 kilometriin tunnissa kahdessa sekunnissa – kiihtyvyys 10 m/s2 – ja voi juosta 120 kilometrin tuntivauhtia.

Vikkelimmän matelijan, partaagaman, huippunopeus on 40 km/h. Matelijoiden joukkueessa on kuitenkin oikea vauhtihirmu: Rhampholeon spinosus.

©

1. Lihas jännittyy luun ympärille

Jännittämättömänä kielen kiihdytyslihas on kiertynyt renkaaksi kieliluun ympärille. Luun ja lihaksen välissä on joustava kerros, joka koostuu kollageenisäikeistä. Kun kameleontti valmistautuu iskuun, lihas jännittyy ja puristuu tiukasti luun ympärille.

©

2. Kieli luiskahtaa paineesta kuin käsisaippua

Samalla tavalla kuin liukas palasaippua luiskahtaa kädestä puristettaessa kiihdytyslihas liukuu kieliluun pään yli. Joustavat kollageenisäikeet venyvät äärimmilleen, mutta ne eivät irtoa kielen takaosan lihaksista eivätkä kieliluun loppupäästä.

©

3. Tahmea erite sieppaa saaliin

Kielen kärjessä on liimamaista ainetta, johon hyönteinen tarttuu. Yläpintaan aukeavat rauhaset tuottavat eritettä, joka on 400 kertaa niin paksua kuin ihmisen sylki. Kun hyönteinen on takertunut, kameleontti vetää kielen suuhunsa ja vakauttaa kieliluun.

Lyhythäntäkameleontteihin kuuluva pieni laji on muuten hidasliikkeinen, mutta bongatessaan hyönteisen se sinkoaa kielensä ulos.

Kielen kiihtyvyys on 2 590 m/s2 eli noin 264 kertaa niin suuri kuin painovoiman ja 250 kertaa niin suuri kuin gepardin kiihtyvyys.

Gepardi kiihtyy nollasta 73 kilometriin tunnissa kahdessa sekunnissa. Sen huippunopeus 120 km/h.

© Shutterstock

Kielelle antaa vauhtia erikoinen lihaksisto, joka toimii vähän niin kuin jousi.

Lajin kieli paljastui poikkeuksellisen vikkeläksi, kun yhdysvaltalaisen Brownin yliopiston tutkija kuvasi erilaisia kameleontteja 3 000 kuvaa sekunnissa ottavalla kameralla.

Voittaja: Matelija

Paraneminen: Lisko saa häntänsä kasvamaan takaisin

Leopardigekon viimeinen pelastautumiskeino tilanteessa, jossa se uhkaa joutua saalistajan kynsiin, on pudottaa hännänpää.

Hännässä on murtumatasoja, joista se voi katketa hädän hetkellä. Itsetypistyksessä syntyvä tynkä kasvaa muutaman kuukauden kuluessa uudeksi hännänpääksi.

Leopardigekko voi irrottaa hännänpään ja kasvattaa tilalle uuden parissa kuukaudessa.

© Getty Images

Kasvuvaiheen pituus riippuu siitä, kuinka pitkä pätkä hännästä on pudonnut. Menetyksellä on hintansa, sillä häntä auttaa pitämään yllä tasapainoa ja varastoimaan energiaa.

Siksi häntänsä katkaissut gekko joutuu liikkumaan rauhallisemmin.

Nisäkkäiltä puuttuu kyky korvata menetettyjä ruumiinosia, mutta kaksi okahiirilajia pystyy jokin aika sitten tehtyjen havaintojen mukaan parantamaan haavoja, joiden osuus on jopa 60 prosenttia selästä, ilman tavallista arpea.

Okahiiren iho ja turkki uusiutuvat, vaikka jopa 60 prosenttia selästä olisi haavoilla.

© shutterstock

Niillä iho uudistuu tukikudosta, karvatuppia ja hikirauhasia myöten ja turkki peittää vauriokohdan.

Okahiirien hauras iho repeää ja irtoaa helposti pedon iskiessä kiinni.

Voittaja: Matelija

Älykkyys

Kieli: Preeriakoirat kuvaavat vihollisen ulkonäköä

Maassa eläviin oraviin kuuluvat preeriakoirat muodostavat isoja järjestäytyneitä ­yhteisöjä ja viestivät kielellä, jota tutkijat pitävät eläinkunnan monimutkaisimpana.

Ne eivät käytä kommunikaatioon ainoastaan varoitusääniä, jotka yksilöivät uhkaavat pedot, vaan myös vihollisen ulkonäköä kuvaavaa ääntelyä.

Kokeissa preeriakoirat reagoivat eri tavalla esimerkiksi tutkijoihin sen mukaan, minkä värinen paita heillä oli päällään.

Preeriakoira kertoo äänellä, minkä vaaran se on havainnut. Se voi myös ilmaista uhkaajan koon, etäisyyden ja nopeuden.

© Shattil & Rozinski/NaturePL

Preeriakoirat ilmeisesti pystyvät tuottamaan uusia ääniä silloin, kun ne kohtaavat jotain ennen tuntematonta, kuten kolmion tai ympyrän tapaisia geometrisia muotoja.

Matelijoilla ei ole samanlaisia sosiaalisia suhteita kuin nisäkkäillä.

Gekko huutaa kauemmin, kun taustahäly vaikeuttaa kuulemista.

© Shutterstock

Tokeegekot ovat niitä harvoja, jotka viestivät suullisesti lajitovereidensa kanssa.

Niiden on myös kokeissa todettu kykenevän muuttamaan ääntelyään ympäristötekijöiden, kuten liikennemelun, mukaan lintujen ja nisäkkäiden tapaan.

Saalistustaktiikka: Miekkavalaat kaatavat hylkeet jäälautalta

Suunniteltu saalistus, jossa lauman kaikki jäsenet ottavat huomioon toistensa käyttäytymisen, on älykkyyden merkki. Ryhmätyö ei onnistu ilman täsmällistä viestintää.

Miekkavalaiden Etelämantereen vesillä hylkeidenpyynnissä käyttämä taktiikka on edustava esimerkki.

Saadakseen hylkeet jäälautoilta mereen miekkavalaat uivat ja sukeltavat muodostelmana niin, että syntyy aalto, joka huuhtoo saaliseläimet veteen.

©

1. Miekkavalaat bongaavat saaliin

Miekkavalaat uivat alueelle, jossa on paljon jäälauttoja, ja nostavat päänsä vedestä nähdäkseen niiden päälle. Kun miekkavalaat löytävät hylkeen, ne uivat jäälautan lähelle ja arvioivat, missä kohdassa hylje makaa.

©

2. Valaat tyrkkivät jäälautan rikki

Kun jäälautta on iso, miekkavalaat tönivät sitä, kunnes se hajoaa kappaleiksi ja hylje jää pienelle osalle. Miekkavalaat sysivät muut kappaleet kauemmas ja työntävät osan, jolla hylje makaa, avomerelle, missä niiden on helpompi hyökätä.

©

3. Joukkosukellus nostaa aallon

Miekkavalaat muodostavat rintaman ja lähtevät uimaan kovaa vauhtia kohti hyljettä vedenpinnan tuntumassa. Lähellä jäälauttaa miekkavalaat sukeltavat. Silloin syntyy aalto, joka huuhtoo hylkeen jäälautalta veteen.

Ainoastaan tahdistamalla rintamassa liikkeensä miekkavalaat pystyvät saamaan aikaan riittävän korkeaksi kasvavan aallon.

Laumana saalistaminen on ominaista monille älykkäille nisäkkäille, kuten hyeenoille, susille ja delfiineille, mutta tiettävästi ainoita matelijoita, jotka tekevät vastaavalla tavalla yhteistyötä, ovat kuubanboat saalistaessaan lepakoita.

Kuubanboat tekevät yhteistyötä saalistaessaan lepakoita.

© Victoria Retter

Käärmeet sijoittuvat strategisesti tärkeisiin paikkoihin niiden luolien suulle, joissa lepakot majailevat.

Luomalla eräänlaisen pyyntiverkon jättiläiskäärmeet parantavat mahdollisuuksiaan saada kiinni lentäviä saaliseläimiään.

Voittaja: Nisäkäs

Muisti: Delfiini muistaa ystävänsä

Delfiini ei unohda ystäviään 20 vuoteen. Lisko pystyy oppimaan reiän sijainnin.

Delfiini pystyy tunnistamaan lajitoverinsa äänestä vielä vuosien kuluttua.

© Doug Perrine/NaturePL

Delfiinit tunnetaan hyvästä muististaan, ja kyky tulee esiin erityisesti sosiaalisissa suhteissa.

Tutkimusten mukaan delfiinit eivät unohda vanhojen tuttujensa ääntä ainakaan 20 vuoteen. Kokeissa tutkijat antoivat delfiinien kuunnella altaassa valittuja lajitoverien ääniä.

Analyysi paljasti, että delfiinit reagoivat voimakkaammin silloin, kun ne tunnistivat äänestä yksilön, johon ne olivat jo aikaisemmin tutustuneet.

Ravintoa varastoivilla eläimillä on kehittynyt tilamuisti. Yhdysvaltalaisen Nevadan yliopiston tutkimuksessa Uta stansburiana -lajiin kuuluvat liskot asetettiin pyöritettävälle levylle, jonka reunoissa oli kymmenen reikää.

Lisko osaa suunnistaa merkkien avulla ja etsiytyä sille reiälle, joka sijaitsee levyllä määräpaikassa.

Seinään tehdyt kaksi merkkiä mahdollistivat reikien sijainnin määrittämisen.

Liskoja opetettiin etsimään tietty reikä, ja sitten levyä käännettiin 180 astetta. Kaikki liskot löysivät sen reiän, joka oli merkin kohdalla.

Koe osoitti, että sijainti tallentuu pysyvästi liskojen tilamuistiin.

Voittaja: Nisäkäs

Aseet

Puremisvoima: Krokotiilin leuoille ei löydy vastusta

Mittausten mukaan voimakkaimmin pureva eläin on suistokrokotiili. Nisäkkäiden vahvimpia purijoita ovat virtahevot, jotka iskevät hampaansa kilpailijoihinsa.

Suistokrokotiili puree kovemmin kuin mikään muu laji.

© ImageSelect

Kun suistokrotiili loksauttaa leukansa yhteen, saaliseläin selviää harvoin sen hampaista elävänä.

Jopa viisi metriä pitkäksi kasvava krokotiili puree kovemmin kuin mikään muu eläin eli parhaimmillaan 25 510 kilopascalin voimalla.

Kilopascal on paine, jonka 10 gramman massa aiheuttaa neliösenttimetrin alalle. Floridan valtionyliopiston tutkijaryhmä mittasi ennätyksen selvittäessään 23 krokotiililajin puremisvoimaa.

Nisäkkäiden vahvin purija, virtahepo, voi purra 12 410 kilopascalin voimalla.

Virtahepo turvautuu leukoihinsa puolustaessaan elinpiiriään.

© shutterstock

Kasvinsyöjänä laji ei käytä voimakkaita leukojaan saaliseläinten rusentamiseen, vaan niillä otetaan mittaa lajitovereista.

Virtahevot ovat tarkkoja reviireistään, ja erityisesti paritteluaikana kilpailevat urokset purevat toisiaan.

Voittaja: Matelija

Myrkky: Australialaiskäärme voi tappaa kaksi norsua

Taistellessaan naaraista nokkaeläin käyttää myrkkyä. Tämä on kuitenkin kuin laihaa teetä verrattuna käärmeen koktailiin.

Aavikkotaipaanin pureman myrkkyannos voi tappaa sata ihmistä tai kaksi afrikannorsua.

© Shutterstock

Vaarallisia käärmeitä on joka lähtöön, mutta myrkyllisimpänä maalla elävänä lajina pidetään noin kaksimetristä aavikkotaipaania.

Australialainen myrkkykäärme tuottaa niin vahvaa myrkkyä, että puremassa vapautuva annos voi tappaa 250 000 hiirtä, 100 ihmistä tai kaksi afrikannorsua.

Myrkytys aiheuttaa kovaa päänsärkyä, pahoinvointia, oksentelua, mahakipua, halvauksia ja tajuttomuutta ja johtaa kuolemaan ilman vastalääkettä.

©

1. Saaliseläin saa myrkkykoktailin

Aavikkotaipaani voi purra saaliseläintään monta kertaa lyhyin välein ruiskuttaakseen sen vereen vahvaa myrkkyseosta. Koktaili sisältää muun muassa taipoksiinia, joka lamaa hermoston, ja verta ohentavia aineita, jotka aiheuttavat sisäisiä verenvuotoja.

©

2. Hermomyrkky estää lihasten ohjaamisen

Lihastoiminta vaatii hermoviestintää. Keskeinen hermosolujen erittämä ja lihassolujen vastaanottama välittäjäaine on asetyylikoliini. Taipoksiini estää asetyylikoliinin tuotannon, mistä seuraa, että lihasten ohjausviestit eivät kulje normaalisti perille.

©

3. Verta ohentava aine aiheuttaa verenvuotoja

Normaalisti veressä esiintyvä fibrinogeeni pitää yllä veren hyytymistä, johon verihiutaleet osallistuvat. Myrkyn verta ohentava proteiini käyttää fibrinogeenin loppuun. Sen jälkeen veri ei enää pysy suonissa eivätkä sisäelimet voi toimia.

Myrkky sisältää muun muassa taipoksiinia, joka häiritsee hermoviestintää niin, että lihakset lamaantuvat, ja verta ohentavia aineita, jotka saavat aikaan sisäisiä verenvuotoja.

Myrkky-yhdisteiden lisäksi koktailissa on entsyymiä, joka tehostaa myrkyn imeytymistä ja leviämistä.

Myrkylliset nisäkkäät ovat melkoisia harvinaisuuksia. Niistä tunnetuimpia ovat vesinokkaeläimet, joiden uroksilla on takaraajoissaan myrkkykannukset.

Nokkaeläinuros käyttää takaraajojensa myrkkykannuksia, kun se kilpailee pääsystä parittelemaan.

© Dave Watts/NaturePL & Dave Watts/ImageSelect

Vaikka vesinokkaeläimen ihmiselle aiheuttama myrkytys on tuskallinen, se ei ole hengenvaarallinen.

Vesinokkaeläinurokset käyttävät myrkkyään kamppaillessaan parittelu-aikana naaraiden suosiosta.

Muita myrkyllä varustettuja nisäkkäitä löytyy esimerkiksi verenimijälepakoiden ja jyrsijöiden, kuten harjarottien, joukosta, mutta mikään niistä ei pelaa samassa sarjassa aavikkotaipaanin kanssa.

Voittaja: Matelija

Kynnet: Kotikissa näyttää varaanille kyntensä

Komodonvaraani on aggressiivinen peto, jolla on terävät kynnet.

Kissalla on terävimmät kynnet.

© Shutterstock

Kesykissan kynnet ovat kuitenkin vielä terävämmät. Kaarevat kynnet ovat niin pienet, että niiden kärjet ovat minimaaliset ja siten äärimmäisen suipot.

Siksi ne uppoavat helposti eläimeen kuin eläimeen. Kun kissa ei tarvitse kynsiään, se voi vetää ne sisään ihon ja turkin suojiin.

Sen ansiosta kynnet eivät kulu ja tylsy suorassa kosketuksessa maahan kuten jättiliskolla.

voittaja: Nisäkäs

Komodonvaraanilla on isot, vahvat kynnet.

© Pedro Narra/NaturePL