Maailman nopeimmat eläimet

• Huippunopeus: 390 km/h
• Vahvuus: Pisaranmuotoinen vartalo
• Heikkous: Vaakalennossa hidas

Muuttohaukka viihtyy kaikilla mantereilla ja syö kyyhkysiä, sorsia ja kahlaajia. Muuttohaukka tarvitsee huimaa nopeuttaan saalistuksessa.

Muuttohaukan hyökkäys alkaa äkkinäisellä suunnanmuutoksella: haukka kääntyy vaakalennosta pystysuoraan ja aloittaa syöksyn kohti maata.

Se painaa siivet ja jalat tiukasti kiinni vartaloon ja puristaa pyrstösulat yhteen. Tuloksena on lähes täydellinen pisaran muoto, joka minimoi ilman vastuksen.

Pystysuorassa syöksyssä muuttohaukan nopeus voi painovoiman avustuksella olla jopa 390 km/h. Muuttohaukka onkin maailman nopein lintu ja maailman nopein eläin.

LUE MYÖS: Tutustu maailman rumimpiin eläimiin – ja äänestä suosikkiasi

• Huippunopeus: 170 km/h
• Vahvuus: Pitkät, hoikat siivet
• Heikkous: Kylmyys aiheuttaa sille kooman

Muuttohaukan nopeus on uskomaton, mutta jos laskuista poistetaan painovoiman vaikutus, piikkipyrstökiitäjä lentää muuttohaukkaa nopeammin parempien lento-ominaisuuksiensa ansiosta.

Piikkipyrstökiitäjä elää Keski-Aasiassa ja Siperian eteläosissa. Se syö pieniä lentävä hyönteisiä. Kun piikkipyrstökiitäjä lähtee Keski-Aasiasta tai Etelä-Siperiasta kohti talvehtimisseutujaan Australiassa, se yleensä tyytyy lentämään noin 40 kilometrin tuntivauhtia.

Pariutumisaikana meno kuitenkin muuttuu rivakammaksi. Tehdäkseen vaikutuksen kumppaniehdokkaisiin kiitäjä tekee pyrähdyksiä melkein 170 km/h.

Piikkipyrstökiitäjä on siis maailman nopein lintu, jos ei oteta huomioon muuttohaukan syöksyjä, joihin haukka saa apua painovoimasta.

• Huippunopeus: 153 km/h
• Vahvuus: Voi lentää kuukausia laskeutumatta maahan.
• Heikkous: Munii vain yhden munan joka toinen vuosi

Fregattilintulajeja on viisi. Ne kaikki lentävät trooppisten tai subtrooppisten vesien yllä ja kykenevät lentämään pitkiä matkoja.

Fregattilintukoiraalla on punainen pussi nokan alla. Houkutellakseen naaraita koiras puhaltaa kurkkupussin suureksi soidinmenojen aikana.

Kun fregattilintu lentää meren yllä, se voi olla ilmassa yhtäjaksoisesti kuukausia. Pasaatituulia hyödyntämällä fregattilintu säästää voimiaan ja voi jopa nukkua lennon aikana.

Merellä fregattilintu syö kaloja ja mustekaloja, joita tonnikalat ja muut petokalat ajavat pinnan tuntumaan. Myötätuulessa ja kala näköpiirissä fregattilintu voi lentää jopa 153 km/h.

• Huippunopeus: 142 km/h
• Vahvuus: Siipien kärkiväli
• Heikkous: Ei ole

Kynsihanhi elää noin 50 yksilön parvissa ja viihtyy Afrikassa Saharan eteläpuolella sijaitsevilla kosteikkoalueilla.

Kynsihanhen siipien kärkiväli on jopa 200 senttiä. Kynsihanhi voi saavuttaa jopa 142 kilometrin tuntinopeuden. Saadakseen energiaa kynsihanhi syö siemeniä, vesikasveja, kaloja ja toukohärkä-kovakuoriaisia.

Kynsihanhen himo toukohärkiin aiheuttaa sen, että kynsihanhi on ihmiselle vaarallista ravintoa. Toukohärät sisältävät nimittäin myrkkyä, joka voi sitoutua kynsihanhien lihaan.

• Huippunopeus: 130 km/h
• Vahvuus: Virtaviivainen vartalo ja voimakkaat evät
• Heikkous: Ei ole

Maailman nopeimmat linnut saavat apua painovoimasta ja tuulijärjestelmistä, mutta merieläimillä ei ole vastaavia etuja.

Mustamarliinin pitkulainen ruumis on hyvin virtaviivainen, ja siksi veden vastus on pieni.

Vauhtia kalalle antavat lihaksikas pyrstöevä ja myös vahvat kylkievät. Niiden voimin mustamarliini pystyy puikkimaan pakoon yli sadan kilometrin tuntinopeudella paitsi kalastajia myös haita, jotka ovat sen harvoja luonnollisia vihollisia.

• Huippunopeus 120 km/h
• Vahvuus: Kiihdyttää vauhtiaan nopeasti
• Heikkous: Huippunopeus säilyy vain lyhyen ajan

Eläinmaailman parhaana 100 metrin juoksijana gepardi on maailman nopein maaeläin. Gepardin vauhti kiihtyy hyvin nopeasti nollasta 120 kilometriin tunnissa, mutta maailman nopein maaeläin pystyy juoksemaan huippunopeudellaan vain noin 500 metriä.

Hurjan kiihtyvyyden lisäksi gepardilla on kyky vaihtaa suuntaa ripeästi koipien sotkeutumatta. Tiukat käännökset tosin hidastavat menoa. Keskimäärin saalistuspyrähdyksen aikana vauhti jää 50 kilometriin tunnissa.

VIDEO: Katso, miten gepardi hyödyntää nopeuttaan saalistuksessa

• Huippunopeus: 110 km/h
• Vahvuus: Virtaviivainen vartalo
• Heikkous: Ei ole

Purjekalasta näkee, että se on nopea. Terävä kuono ja virtaviivainen vartalo takaavat sen, että purjekala kiitää meressä kuin tikkatauluun lentävä tikka.

Maailman nopeimman kalan marliinin tavoin purjekala kiitää vedessä. Sen lihakset pystyvät myös tekemään nopeita liikkeitä.
Lisäksi purjekala pystyy painamaan selkäevänsä selkää vasten ja vähentämään siten veden vastusta.

• Huippunopeus: 90 km/h
• Vahvuus: Juoksee nopeasti pitkiä matkoja
• Heikkous: Kiihtyvyys ei ole kovin hyvä

Hanka-antilooppi elää Pohjois-Amerikan länsi- ja keskiosissa. Sen tunnistaa litteistä sarvista, jotka kääntyvät kärjestä sisäänpäin.

Talvisin hanka-antiloopit vaeltavat jopa tuhannen yksilön laumoina. Ne osaavat viestiä keskenään, jos laumaa uhkaa vaara. Jos peto lähestyy, ne lähtevät juoksemaan uskomattomalla nopeudella.

Vaikka hanka-antilooppi on märehtijä ja syö vain ruohoa, yrttejä ja pienten pensaiden lehtiä, sillä riittää energiaa maratonjuoksuun ja se voi juosta jopa 90 km/h.

LUE MYÖS: Tässä ovat Suomen vaarallisimmat eläimet

• Huippunopeus: 80 km/h
• Vahvuus: Lihasvoima
• Heikkous: Se on monen nopean nisäkkään ravintoa

Juovagnuu on isokokoinen sorkkaeläin, joka elää Afrikan itä- ja eteläosien savanneilla. Se kulkee pitkiä matkoja ruohoa etsien.

Hanka-antilooppiin verrattuna juovagnuu on roteva. Sen nahka on sinertävä, mikä erottaa sen valkohäntägnuusta.

Savannilla elää kuitenkin monia petoja, kuten leijona, gepardi ja hyeena, jotka himoitsevat gnuun lihaa.

Nopeat pedot ovat tehneet juovagnuusta yhden maailman nopeimmistä nisäkkäistä, joka juoksee yhtä kovaa kuin leijona.

• Huippunopeus: 80 km/h
• Vahvuus: Kiihtyy nopeasti
• Heikkous: Huono kestävyys

Villejä leijonalaumoja elää Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ja pienenä populaationa Intian itäosissa Gir Forestin kansallispuistossa.

Gepardin tavoin leijona on pikajuoksija. Sen huippunopeus on noin 80 km/h, mutta huonon kestävyyden vuoksi leijonan pitää päästä hyvin lähelle saalista, ennen kuin se hyökkää.

Leijonat ovatkin kehittäneet erilaisia saalistusmenetelmiä. Leijonalauma voi lähestyä saalista keskellä yötä ja hyökätä vasta kun se on noin 30 metrin päässä saaliista.

Tutustu myös maailman myrkyllisimpiin eläimiin tästä.