Kotiloiden parittelupuuhat
Millä tavalla kotilot lisääntyvät? Onko totta, että osa lajeista on kaksineuvoisia?
Nilviäisten valtaryhmän muodostavat kotilot jakautuvat arviolta 40 000–60 000 lajiin. Lisääntymisessä on huomattavia lajikohtaisia eroja. Vedessä elävät kotilot lisääntyvät yleensä veden välityksellä. Veteen lasketut sukupuolisolut yhtyvät satunnaisesti niin, että tapahtuu hedelmöityminen. Osa vesikotiloista tosin lisääntyy ”tavalliseen tapaan” parittelemalla. Useimmat maakotilolajit ovat kaksineuvoisia.
Kaksineuvoinen yksilö, ns. hermafrodiitti, tuottaa sekä naaras- että koiraspuolisia sukupuolisoluja. Maakotiloilla ristisiitos eli eri yksilöistä peräisin olevien sukupuolisolujen yhtyminen on yleistä. Esimerkiksi tarhakotilot asettuvat parittelun alkaessa vierekkäin. Aluksi ne ikään kuin hyväilevät toisiaan jopa tunteja. Tämän esileikin jälkeen toinen yksilö painaa noin senttimetrin pituisen kalkkinuolen parittelukumppaninsa kylkeen. Tämä ”Amorin nuoli” laukaisee prosessin, joka johtaa siihen, että toinen toimii parittelun aikana naaraana ja toinen koiraana. Joidenkin kotiloiden parittelu ei onnistuisi ilman limaa.
Esimerkiksi kuorettomiin kotiloihin kuuluvissa harjaetanoissa on limarihmassa tai limapeitteen alla parittelevia lajeja.