Käärmeiden parittelu voi vaikuttaa sananmukaisesti monimutkaiselta ainakin niillä lajeilla, joilla on tapana hoitaa suvunjatkaminen jopa satojen yksilöiden joukkotapahtumana.
Jokaista naarasta kohti voi olla 6–8 kosijaa, jotka ratkaisevat soveltuvuutensa tappelemalla.
Samalla, kun kilpakosijat kiemurtelevat ottamassa mittaa toisistaan, niiden on tarkkailtava naarasta ja pysyteltävä tämän lähettyvillä, jotta kukaan ulkopuolinen kumppaniksi pyrkivä ei käyttäisi tilaisuutta hyväkseen ja livahtaisi kamppailevien kosijoiden ohitse naaraan luo.
Useimmilla käärmelajeilla suvunjatkamiseen ei kuitenkaan liity mainittavia väkivaltaisuuksia.
Paritteluaikaan naaras erittää tuoksuainetta, feromonia, merkiksi lisääntymishalukkuudestaan.
Havaittuaan tuoksun koiras lähtee etsimään daamiaan.
Se lähestyy naarasta takaapäin ja ilmaisee aikeensa hieromalla itseään naaraan selkää vasten.
Jos naaras hyväksyy kosinnan, se kiertää häntänsä koiraan hännän ympärille.
Lajin mukaan muutamasta minuutista tunteihin kestävän kiihkeän kiemurtelun päätteeksi koiras vie siittimensä naaraan viemärisuoleen.
Käärmeet ovat moniavioisia.
Siksi joillakin lajeilla koiras seuraa naarasta päiviä tai viikkoja ja parittelee sen kanssa toistuvasti varmistaakseen, että naaras hedelmöittyy juuri siitä.
Käärmekoiraalla on itse asiassa kaksi siitintä.
Kussakin parittelussa se kuitenkin käyttää vain toista niistä.
Kun ne eivät ole käytössä, ne ovat vetäytyneinä näkymättömiin onteloon ruumiin sisälle.