Suurin korkeus, jossa linnun on nähty lentävän, on 11 300 metriä. Ennätys tosin havaittiin ikävällä tavalla.
Ennätyksen teki suomukorppikotka Norsunluurannikon yläpuolella. Lintu havaittiin, kun se päätti päivänsä lentokoneen suihkumoottorissa.
Niin korkealla lentäminen edellyttää poikkeuksellista ruumiinrakennetta. Yli 11 kilometrin korkeudessa ilmanpaine on vain viidesosa siitä, mitä se on maanpinnan tasolla. Siksi myös ilman noste on pienempi, joten lentäminen vaatii leveät siivet.
Suomukorppikotkalla on myös punaisissa verisoluissaan hemoglobiinin niin sanottu alfa-D-variantti, joka sitoo happea poikkeuksellisen tehokkaasti. Sen ansiosta lintu saa tarpeeksi happea ohuessakin ilmassa.
Suomukorppikotka on mestarillinen liitelijä. Se käyttää ilmiömäisen hyvin hyödykseen nousevia ilmavirtauksia. Sillä on myös erittäin tarkka näkö, ja se onkin mukautunut juuri etsimään ravintoa eli raatoja – ilmasta tähystämällä.
Biologit ovat arvelleet, että suomukorppikotka liitelee mielellään korkealla, jotta se voi tähystää isoja alueita kerralla tarvitsematta rasittaa itseään liikaa.
Myös kurki ja joutsen pääsevät korkealla
Suomukorppikotka elää Afrikassa, mutta myös Pohjolan linnut pääsevät melkoisiin lentokorkeuksiin. Muuttomatkalla ollut kurki on havaittu 10 000 metrin korkeudella Himalajan yläpuolella. Laulujoutsen on nähty 8 200 metrin korkeudessa syysmuuttomatkalla Islannista Irlantiin.
Suuret lentokorkeudet ovat silti linnuille harvinaisia. Useimmat lajit pysyttelevät alle 1 500 metrin korkeudessa niin muuttomatkoillaan kuin saalistaessaankin.