Leijonien karjunta kajahti ilmoille kuin sarjatulena Serengetin kansallispuistossa.
Leijonakuningas C-Boy seisoi mäellä naama Seronerajokea päin ja seurasi katseellaan neljää täysikasvuista urosleijonaa, jotka olivat paljastaneet hampaansa ja kyntensä.
Tutkijat, jotka ovat tehneet työtä Serengetin leijonien parissa vuodesta 1978 asti, alkoivat kutsua nelikkoa Tappajiksi sen jälkeen, kun se surmasi häikäilemättömästi kolme naarasleijonaa.
Mäen alla olivat odottavalla kannalla loput viisi C-Boyn lauman, Jua Kalin, jäsentä. Lauman toinen uros, Hildur, oli juuri päässyt Tappajien kynsistä ja ontui vammojensa takia. C-Boyn pennut piileskelivät lähistöllä korkean heinäkasan suojissa.
Tanner tömisi ja pölisi, kun Tappajat iskivät hampaansa C-Boyn takamukseen ja selkärankaan. Vähitellen niiden vaalea turkki värjäytyi verenpunaiseksi.
Nelivuotias leijonakuningas karjui täysin keuhkoin ja takoi tassuillaan, mutta mikään ei auttanut: se joutui luovuttamaan ja pakenemaan paikalta haavoittuneena. Lauma hylkäsi sen.
Vallan saaneet Tappajat alkoivat hallita yhdessä Jua Kalin laumaa, eikä C-Boyn pentuja nähty sen koommin. Ilmeisesti uudet kuninkaat tappoivat ne.
Naaraat tulivat kuitenkin taas kiimaan, eikä aikaakaan, kun Tappajat saivat omia jälkeläisiä.
Leijonien metsästysopit - Yllätyshyökkäys
Leijona hiipii – jopa tunteja – ruohikon kätköissä kohti saaliseläintä.
Kun etäisyys on noin 30 metriä, leijona alkaa madella lähemmäs.
Leijona hyppää saaliseläimen kimppuun ja puree sitä kurkkuun.
Villien vaikeampi pysyä hengissä
Kissalla sanotaan olevan yhdeksän henkeä, mutta afrikkalaisten leijonien tapauksessa asia ei ole näin. Neljäsosa pennuista kuolee kilpailevien leijonien tappamana, ja jos poikanen jää eloon ja vakiinnuttaa paikkansa laumassa, sen elämä on yhtä olemassaolon taistelua murhanhimoisten poikajoukkojen armoilla.
Ihmisen lisäksi urosleijonien pahimpia vihollisia ovat lajitoverit. Tämä selittääkin sen, miksi luonnonvaraiset leijonat kuolevat keskimäärin 8–10 vuoden ikäisinä mutta eläintarhoissa keskimääräinen elinikä on yli kaksinkertainen.
Siellä, missä viidakon lait eivät päde eikä ole pakko saalistaa, urosten ei tarvitse myöskään taistella ankarasti lauman johtajan paikasta.
Luonnon luoma seksi- ja tappokone
Karjunta, seitsemän senttiä pitkät hampaat ja seksuaalinen kestävyys ovat tekijöitä, jotka kruunaavat leijonan eläinten kuninkaaksi.
Kynnet on vedetty sisään
Afrikkalaiset leijonat paljastavat käsiaseensa, kun ne iskevät kiinni saaliiseen, kiipeävät puuhun – tai pakottavat lajitoverin parittelemaan. Muulloin kynnet ovat piilossa tassujen sisällä ihopoimun suojissa.
Tumma harja, pitkä elämä
Urosleijonan tärkein statussymboli on sen harja. Tutkimusten mukaan tummaharjaiset urokset elävät pisimpään, niillä on eniten testosteronia ja ne saavat eniten elinkelpoisia jälkeläisiä.
Uhrin suonet puhkeavat
Urosleijona voi purra 426 kilon voimalla, joten se on eläinkunnan voimakkaimpia purijoita. Kun seitsensenttiset kulmahampaat painuvat saaliseläimen kaulaan, ne rikkovat sekä verisuonia että luita.
Leijona näkee kuusi kertaa niin hyvin kuin ihminen.
Leijonan kehittynein aisti on näkö, ja se voi bongata saaliseläimen kahden kilometrin päästä. Lisäksi leijona näkee hämärässä kuusi kertaa niin hyvin kuin ihminen.
Hämäränäkö on huippuluokkaa
Erinomaisen hämäränäön selittää ennen kaikkea se, että leijonalla on verkkokalvoissaan paljon enemmän sauvasoluiksi kutsuttuja valoa aistivia reseptorisoluja kuin ihmisellä. Lisäksi leijonilla on silmiensä alla vaalea raita, joka heijastaa valoa mustuaisten kautta verkkokalvoille.
Sukupuoliakti vartin välein
Naaraan kiima kestää vain 3–4 päivää, joten tiinehtymisen varmistamiseksi uros parittelee naaraan kanssa jopa 300 kertaa eli noin neljästi tunnissa. Paritteluun kuluu yleensä aikaa 20 sekuntia.
Ulkopuolisella uhkalla on kuitenkin tärkeä osa leijonien elintavassa. Toisin kuin muut isot kissat leijonat elävät ja saalistavat laumana.
Tutkijoiden mukaan tiivis yhteistyö ei ole kuitenkaan lajinkehityksen ratkaisu ravinnonhankinnan ongelmiin, sillä tutkitusti leijonat saavat tyydytetyksi nälkänsä paremmin yksinäisinä saalistajina kuin esimerkiksi 20–25-päisen lauman jäseninä.
Sosiaalisen käyttäytymisen tarkoituksena on parantaa myös lajin säilymismahdollisuuksia. Ilman urosleijonan valvontaa ja suojelua naarailla ja pennuilla on paljon suurempi riski joutua vieraiden leijonien kynsiin. Lisäksi jatkuvan valtataistelun takia ainoastaan vahvimmat urokset pääsevät parittelemaan naaraiden kanssa.
Tällä tavoin lauman sisäinen arvojärjestys varmistaa, että parhaat geenit periytyvät.
Leijonien metsästysopit - Pihtimuodostelma
Naarasleijonat järjestyvät riviin.
Sivulla olevat leijonat kaartavat kaukaa saaliseläinten ympäri ja kulkevat niiden taakse.
Leijonat lähestyvät saaliseläimiä molemmilta puolilta. Ryhmä on saarrettu, ja jokin sen jäsenistä joutuu ennen pitkää leijonien kynsiin.
Leijonien valtakunta oli laajempi
Kun urosleijona – kuten C-Boy – menettää laumansa, sille koittavat kovat ajat yksinäisenä sutena. Urokset eivät ole yhtä hyviä saalistamaan kuin kokeneet naaraat, joten niitä uhkaa nälkiintyminen, jos ne eivät löydä itselleen uutta laumaa.
Serengetissä riittää onneksi vielä leijonalaumoja.
Kansallispuistossa elää yli 3 000 yksilöä, joten kyseessä on maailman suurin leijonakanta. Maasainkielinen nimi Serengeti tarkoittaa ääretöntä lakeutta, ja sellaiselta 14 763 neliökilometrin laajuinen kansallispuisto juuri vaikuttaakin.
Savannin eläimistön lajikirjo on vailla vertaistaan. Siellä elää muun muassa yli kaksi miljoonaa gnuuta, 500 000 gasellia ja 250 000 seepraa osana valtavaa ekosysteemiä, johon kuuluu 67 muuta suurta nisäkäslajia ja reilut 500 lintulajia. Ravintoketjujen loppupäässä ovat leijonat.
Lukuun ottamatta Intiassa Girin kansallispuistossa eläviä 400:aa aasianleijonaa kaikki nykyiset leijonat ovat afrikkalaisia. Afrikassakin leijonia esiintyy enää vain Saharan eteläpuolella. Ennen oli toisin.
Noin 600 000 vuotta sitten leijona levisi Afrikasta Intiaan, Turkkiin ja Kreikkaan. Ranskassa sijaitsevassa Chauvet’n luolassa säilyneet 32 000 vuotta vanhat kalliomaalaukset, joihin kuuluu yli 70 leijonaa esittävää kuvaa, paljastavat, että leijonia on ollut myös Lounais-Euroopassa.
Fossiilianalyysien mukaan Euroopan leijonat olivat 25 prosenttia afrikkalaisia suurempia. Kun ihmiset kehittivät 12 000 vuotta sitten uusia aseita ja tehokkaampia metsästystekniikoita, he pystyivät tappamaan saaliseläimiä, joita leijonat olivat pitäneet ominaan. Siksi leijona hävisi vähitellen koko Euroopasta.
Afrikan leijonat saattavat kokea pian saman kohtalon. Yksilömäärä on laskenut sadassa vuodessa noin 200 000:sta vaivaiseen 23 000:een. Salametsästys, pellonraivaus ja karjanhoito, joka johtaa usein petojen vainoamiseen kotieläinten suojelemiseksi, ovat tärkeimpiä syitä leijonien ahdinkoon.
Leijonien elinalueet (punainen) on pienentynyt voimakkaasti vuoteen 1950 verrattuna.
Elokuva ammentaa luonnosta
Onneksi vielä on mahdollista nähdä leijonia niiden aidossa elinympäristössä.
Mediayhtiö Disney lähetti parhaaseen paikkaan, Serengetiin, 1990-luvun alussa ryhmän piirtäjiä etsimään innoitusta animaatioelokuvaan Leijonakuningas, jonka uusi versio valmistui vuonna 2019.
Leijonalauman rakenne ja valtasuhteet esitetään elokuvassa melko totuudenmukaisesti. Ryhmän koko voi vaihdella vain kahdesta yksilöstä aina 30 jäseneen. Useimmiten lauman muodostavat 5–6 naarasta ja 1–2 hallitsevaa urosta, jotka ainoastaan pääsevät parittelemaan naaraiden kanssa.
Live-action-versio Leijonakuninkaasta on kunnianosoitus vuoden 1994 animaatioelokuvalle. Siihen on luotu uudestaan ikoninen avauskohtaus, jossa leijonanpentu Simba esitellään savannin muille eläimille.
Disneyn elokuvassa lauman johtajuus siirtyy perintönä isältä pojalle, mutta tämä on kaukana todellisuudesta. Päinvastoin isän koiraspuoliset jälkeläiset erotetaan ryhmästä, kun ne ovat kahden kolmen vuoden iässä.
Nuoret urokset lyöttäytyvät monesti veljiensä ja serkkujensa kanssa yhteen parantaakseen selviytymismahdollisuuksiaan ankarissa elinolosuhteissa. Kuolema vaanii kuitenkin aina ja kaikkialla.
Urosleijonalla on parhaat edellytykset jäädä eloon, kun se onnistuu liittymään laumaan, jonka johtajan syrjäyttämiseen sen eväät riittävät. Valtataistelu päättyy usein toisen menehtymiseen, mutta voittaja ei voi silti levätä laakereillaan.
Jossain vaiheessa uusi urossukupolvi haastaa hallitsijan ja yrittää raivata sen pois tieltään keinolla millä hyvänsä. Lauman johtaja vaihtuu siis toistuvien vallankaappausten kautta.
Leijonien metsästysopit - Harhautusliike
Pari leijonaa hiipii saaliseläimen taakse ja piiloutuu ruohikkoon.
Samanaikaisesti kaksi muuta leijonaa antaa saaliseläimen huomata läsnäolonsa ja vetää sen huomion puoleensa.
Saaliseläin on varuillaan, mutta se ei äkkää takaa tulevaa vaaraa, kun se kyttää kahta leijonaa.
C-Boy onnistui elämään pitkään
Raa’asti syrjäytetylle C-Boylle kävi loppujen lopuksi hyvin. Kolme vuotta siitä, kun se oli yrittänyt turhaan panna hanttiin Tappajille, se näyttäytyi tutkijoille uuden lauman johtajana.
Koska naaraat toivat C-Boylle syötävää ja se sai syödä itsensä kylläiseksi ennen muita, se oli selvästi vakiinnuttanut asemansa lauman hierarkian huipulla.
Lannistumaton leijonakuningas oli kuollessaan peräti 14-vuotias. C-Boyn ruumis löydettiin lauman läheltä vuonna 2018.