Krokotiilitkin kyynelehtivät
Onko sanonnalla ”vuodattaa krokotiilin kyyneleitä” mitään todellisuuspohjaa?
Krokotiilin kyyneleet on vanha ilmaus, jolla tarkoitetaan teeskenneltyä itkua tai surua. Esimerkiksi englantilaisen Bartholomaeus Anglicuksen 1200- luvun puolivälissä laatimassa tietokirjassa De proprietatibus rerum (Asioiden olemuksesta) todettiin, että nähdessään ihmisen joen rannalla krokotiili ensin kyynelehtii ja sitten hotkaisee hänet suuhunsa. Krokotiilin kyynelistä kertovat tarinat ovat yleisiä krokotiilien esiintymisalueella. Vaikka krokotiilien ei tiedetä varsinaisesti itkevän, niillä on kyynelrauhaset, joiden erite kostuttaa silmiä ja valuu joskus myös silmien ympäristöön. Varsinkin Australiassa ja Kaakkois-Aasiassa elävän suistokrokotiilin ja afrikkalaisen niilinkrokotiilin on havaittu tuottavan huomattavan paljon kyynelnestettä. Muutkin matelijat kuin krokotiilit kyynelehtivät. Mm. merikilpikonnilla kyynelnestettä erittyy runsaasti. Syynä on se, että merikilpikonnat poistavat kyynelnesteen avulla ylimääräistä suolaa (natriumkloridia) elimistöstään. Todennäköisesti meressä tai murtovedessä liikkuvien krokotiilien kyynelehtiminen johtuu samasta syystä. Vaikka ne eivät varsinaisesti elä suolaisessa vedessä, niiden elimistöön kertyy liikaa suolaa, josta ne voivat päästä eroon vuodattamalla aika ajoin kyyneliä. Krokotiilin kyyneleet -ilmauksen taustalla lienee tämä lajityypillinen käyttäytyminen.