Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Kekseliäs osaa pitää pedon loitolla

Petoeläimen osa ei ole aina helppo. Kaikki saaliseläimet eivät tyydy nöyrästi osaansa. Yksi roiskii myrkyllistä verta, toinen tekee uhkarohkeita taitolento­liikkeitä, ja kolmas pilaa pedon ruokahalun ulostepanssarilla.

Nature Picture Library

Veriruisku silmäkulmassa

Konnaliskot ovat noin rupikonnan kokoisia pulleavartaloisia matelijoita, jotka elävät Pohjois- ja Keski-Amerikan kuivilla seuduilla.

Kaikki tunnetut viitisentoista lajia ovat piikkinahkaisia, mutta petolinnut, preeriakoirat ja ketut saalistavat niitä siitä huolimatta.

© J. Cancalosi/NaturePL

Petolintuja konnaliskot yrittävät karkottaa pullistamalla kehoaan niin, että ne näyttävät mahdollisimman isoilta ja piikit sojottavat mahdollisimman pelottavina.

Muita vihollisia vastaan niillä on yllättävämpi puolustustaktiikka.

Jos konnaliskoa ahdistellaan, se voi ruiskauttaa silmäkulmastaan verisuihkun yli metrin päähän.

Repeytyneestä ontelosta ruiskuaa verta vihollisen päälle

Konnalisko hätistää ahdistelijan myrkyllisellä verisuihkulla, joka osuu saalistajan naamaan jopa metrin päästä.

  • © Ken Ikeda Madsen

    Ammus valmiina silmän ympärillä

    Konnaliskolla on silmämunan ympärillä ja silmäluomen alla onteloita, joissa kiertää verta. Hätätilanteessa verenkierto onteloista lakkaa ja veri jää onteloihin.

  • © Ken Ikeda Madsen

    Veren paine repäisee ontelon seinämän

    Kun onteloon virtaa verta mutta sitä ei pääse pois, paine ontelossa kasvaa. Lopulta ontelon kudosseinämä repeää ja veri purkautuu suihkuna, joka kantaa jopa metrin päähän.

Sen veri on myrkyllistä, ja se ärsyttää pahasti etenkin nisäkkäitä.

Myrkylliset ainesosat ovat todennäköisesti peräisin muurahaisista, joita konnaliskot enimmäkseen syövät. Konnalisko voi tarvittaessa laukaista myrkkysuihkun monta kertaa.

Aivan loputtomiin sillä kuitenkaan ei ole ammuksia, sillä joka laukaisulla sen suonissa kiertävän veren määrä vähenee.

Video: Katso, miten veriammus lähtee matkaan

Pallokala pullistelee

Pallokalat ovat trooppisten merien otuksia, jotka uivat niin hitaasti, ettei niillä ole mahdollisuutta päästä petoja pakoon.

Pallokala on silti kaikkea muuta kuin helppo saalis. Vaaran hetkellä se alkaa kiivaasti hörppiä vettä ja pullistaa kokonsa kolminkertaiseksi 10–14 sekunnissa.

Petojen ahdistelemana pallokala pullistaa itsensä kolminkertaiseksi nielemällä paljon vettä. Piikikäs iho tehostaa pelotetta.

© Nature Picture Library

Kun pullean pallokalan pinnassa törröttää vielä piikkejä, useimmat pedot oivaltavat, että se olisi liian suuri ja kivulias suupala. Jotkin pallokalalajit pullistelevat myös soidinmenoissaan yrittäessään hurmata parittelukumppaniaan.

Siivettömät lentävät

Monet siivettömätkin lajit pakenevat ahdistelijaa ilmojen teitä. Osa liitelee, osa mieluummin hyppää tyhjyyteen kuin jää pedon suuhun.

Tulimato polttaa partatupsulla

Parrakas tulimato on 15–30 senttiä pitkä mato, joka elää muun muassa Välimeressä. Nimensä se on saanut harjamaisista tupsuistaan.

Ne voivat ensi silmäyksellä vaikuttaa pehmoisilta, mutta tulimatoa ei kannata lähteä silittelemään. Tupsut polttelevat ihossa.

Kaiken lisäksi karvat katkeavat helposti ja jäävät hanakasti kiinni ihoon.

Tulimadon tupsujen karvat kasvavat pareittain. Karvat ovat onttoja, ja ne sisältävät voimakasta hermomyrkkyä.

© Mary Beth Angelo/Scanpix

Polttelu ja kirvely voi jatkua useita päiviä. Kokemus on sen verran tuskallinen, että jos jokin petoeläin saa päähänsä nauttia tulimatoaterian, se tekee sen vain kerran elämässään.

Tulimato on itsekin peto. Se syö melkein mitä tahansa, minkä se saa kiinni.

Pussitiainen huijaa valeovella

Suomessakin joskus tavattavat pussitiaiset ovat kuuluisia pesänrakennustaidoistaan. Nimensä mukaisesti ne rakentavat puun oksista riippuvan pussinmuotoisen pesän.

Afrikkalaisten pussitiaisten pesä on paitsi taidokas myös juonikas. Pesässä on kaksi ovea. Näyttävä pääsisäänkäynti johtaa tyhjään onkaloon.

Se on tehty harhauttamaan petoeläimet, kuten munia tavoittelevat käärmeet, luulemaan, että pesä on tyhjä.

Pääsisäänkäynti huijaa petoa

Kaksiosaisessa pesässä on oikea pesä ja valepesä. Lisäksi karvoista ja heinistä tehty pesä on niin sitkeä, että se kestää rajuakin riepottelua.

  • © Claus Lunau

    Peto menee retkuun

    Käärme tai petolintu olettaa näkyvimmän aukon olevan pesän sisäänkäynti. Huomattuaan sen takana olevan onkalon tyhjäksi peto menettää kiinnostuksensa ja kääntyy pois.

  • © Claus Lunau

    Oikea oviaukko on seittiverhon takana

    Varsinaiseen pesään johtava sisäänkäynti on piilossa hämähäkinseitistä tehdyn läpän takana. Läppä on liimattu kiinni aukon reunoihin niin, että se ei irtoa tuulessa. Valesisäänkäynti näyttää olevan pussitiaisten afrikkalaisen sukuhaaran keksintö.

Varsinainen pesän kulkuaukko on piilossa. Oikean sisäänkäynnin peitoksi pussitiainen panee hämähäkinseittiä. Myös poikaset oppivat pelin hengen.

Aistiessaan, että jokin pyrkii pesään, ne vaikenevat. Yleensä linnunpoikaset ääntelevät kiinnittääkseen vanhempiensa huomion.

Afrikanpussitiaisen pesässä on kaksi oviaukkoa. Isomman aukon takana on tyhjä onkalo. Oikean pesän ovi on naamioitu.

© Des & Jen Bartlett/National Geographic Coll.

Toukka tekee kakkapanssarin

Kilpikuoriaisen toukka luottaa puolustusstrategiassaan hyökkääjän ruokahalun pilaamiseen. Sen peräaukko sijaitsee niin, että se pystyy suuntaamaan jätöksensä omaan selkäänsä.

Pedot näkevät siis edessään liikkuvaa ulosteläjää muistuttavan otuksen. Pedot näkevät siis edessään liikkuvaa ulosteläjää muistuttavan otuksen.

Se voi myös ottaa ulostekikkareesta kiinni pyrstöllään ja heilutella sitä ahdistelijan edessä. Samantapaista taktiikkaa käyttävät sylkikaskaat.

Kilpikuoriaisen toukka pystyy taivuttamaan peräpäätään niin, että se voi pursottaa ulosteen selkäänsä panssariksi.

© Alamy/ImageSelect

Niiden ”sylki” on peräaukosta tulevaa limaa, jonka ne puhaltavat vaahdoksi. Vaahto suojaa toukkaa kuivumiselta sekä taudeilta ja pedoilta.

Kuuloelin komentaa yökkösen syöksyyn

Yöperhosen pahin uhka on lepakko. Lepakko etsii pimeässä lentäviä saaliitaan kaikuluotainelimensä avulla.

Yöperhosella puolestaan on takaruumiinsa molemmin puolin kuuloelin, joka on erikoistunut lepakon äänien havainnointiin.

Kun kuuloelin rekisteröi lepakon ultraäänen, ääniaallot laukaisevat hermoärsykkeen, joka kulkeutuu suoraan siipilihaksiin.

Lihakset kääntävät siivet syöksylentoasentoon. Jos käy hyvin, lepakko ei pysy mukana.

Siipilihakset suorittavat automaattisyöksyn

Yöperhosen kuuloelin on suorassa yhteydessä siipien lihaksiin. Kun se kuulee lepakon kaikuluotainäänen, siivet tekevät vaistomaisesti väistöliikkeen.

Claus Lunau & M. Durham/Getty Images

Pyyntiääni osuu perhoseen

Lepakon kaikuluotainelimen ääni osuu yöperhoseen. Takaisin heijastuvat ääniaallot kertovat lepakolle saaliin sijainnin.

Claus Lunau & M. Durham/Getty Images

Perhosen kuuloelin huomaa uhkan

Yökkösen siipien takana olevat kuuloelimet rekisteröivät lepakon ultraäänen, jos sen lähde on enintään 100 metrin päässä.

Claus Lunau & M. Durham/Getty Images

Siivet kääntyvät pakoasentoon

Kuuloelin laukaisee hermoärsykkeen, joka kulkee siipien lihaksiin. Lihakset kääntävät siivet syöksylentoasentoon.

Claus Lunau & M. Durham/Getty Images

Makuupussi suojaa papukaijakalaa

Trooppiset papukaijakalat voivat kasvaa melko suuriksi, ja siksi niiden voi olla hankala löytää suojaisaa nukkumapaikkaa koralliriutasta.

Kala yrittää korvata vahingon piiloutumalla petojen hajuaistilta. Kun papukaijakala menee levolle, se etsii kutakuinkin turvallisen kolon merenpohjasta tai korallien lomasta ja alkaa erittää suustaan ympärilleen limakerrosta.

Papukaijakala tekee limasta itselleen pussin, joka pitää sen hajun sisällään eikä paljasta sen sijaintia pedoille.

© Nature Prod./NaturePL

Lima muodostaa pussin, joka ympäröi kalan lähes kokonaan lukuun ottamatta muutamaa aukkoa, joista vesi pääsee virtaamaan kalan kiduksiin. Kalan hajumolekyylit jäävät limapussin sisälle eivätkä houkuttele paikalle petoja sillä aikaa, kun kala nukkuu.

Tursas naamioituu 15 tavalla

Matkijatursas Thaumoctopus mimicus havaittiin ensimmäisen kerran Indonesian vesissä 1990-luvulla.

Muiden mustekalojen tapaan se pystyy muuttamaan väriään ja ihonsa kuvioita silmänräpäyksessä taustansa mukaan, mutta sen kyvyt eivät rajoitu siihen.

Tursas osaa näyttää myrkylliseltä

Luonto on täynnä lajeja, jotka yrittävät harhauttaa petoja naamioitumalla, mutta alan mestari on trooppinen matkijatursas, jolla on viisitoista eri valepukua.

Matkijatursas pystyy myös muuttamaan ihonsa pintaa. Se voi olla sileä ja liukas tai karhea ja muhkurainen kuin vanha levän peittämä kivi.

Lisäksi se osaa jäljitellä muiden eläinten käyttäytymistä. Jos matkijatursasta ahdistellaan, se voi sujahtaa piiloon pohjan koloon niin, että siitä näkyy vain yksi lonkero, jolla on samanlainen kuviointi kuin korallikäärmeellä.

Korallikäärme on myrkyllinen otus, jota useimmat petokalat kavahtavat.

Katso matkijatursaan taidonnäyte

Tutkijat ovat tavanneet matkijatursaan luonnossa vasta muutamia kertoja, joten ei tarkkaan tiedetä, miten monta erilaista valepukua sillä on.

Toistaiseksi sen on havaittu jäljitelleen ainakin viidentoista eri lajin ulkonäköä tai käyttäytymistä.

Sen repertuaariin kuuluvat korallikäärmeen lisäksi ainakin myrkyllinen siipisimppu, kampela, meritähtiä muistuttavat käärmetähdet, meduusat, merivuokot ja sirkkaäyriäiset.

Matkijatursas osaa naamioitua myös tekeytymällä merenpohjassa eläväksi putkimadoksi tai sienieläimeksi. Sen on nähty myös matkivan vedessä ajelehtivaa kookospähkinää.

Uudet jalat menetettyjen tilalle

Meksikolainen salamanteri aksolotli voi hädän tullen uhrata yhden jalan pedon suuhun.

Jalan tyngän solut alkavat jakautua saman tien, ja muutamassa viikossa sille on kasvanut uusi raaja menetetyn tilalle. Se voi kasvattaa myös uusia sisäelimiä.

Aksolotli voi kasvattaa menetettyjen tilalle uusia raajoja, sisäelimiä ja jopa osia aivoista.

© Nature Picture Library

Kyky voi selittyä siitä, että aksolotlin yksilönkehitys jää tavallaan kesken: se elää koko elämänsä toukkana eikä yleensä jatka aikuisvaiheeseen kuten sammakot.

Lue myös:

Käärmeet

Raajaton elämä siivitti menestykseen

9 minuuttia
Ampiaisen pisto voi olla hengenvaarallinen
Hyönteiset

Mehiläisen pistoon voi kuolla

3 minuuttia
Eläimet

Mehiläiset osaavat laskea ja ymmärtävät symboleita

3 minuuttia

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota