Kekseliäs osaa pitää pedon loitolla

Veriruisku silmäkulmassa

Konnaliskot ovat noin rupikonnan kokoisia pulleavartaloisia matelijoita, jotka elävät Pohjois- ja Keski-Amerikan kuivilla seuduilla.

Kaikki tunnetut viitisentoista lajia ovat piikkinahkaisia, mutta petolinnut, preeriakoirat ja ketut saalistavat niitä siitä huolimatta.

Petolintuja konnaliskot yrittävät karkottaa pullistamalla kehoaan niin, että ne näyttävät mahdollisimman isoilta ja piikit sojottavat mahdollisimman pelottavina.

Muita vihollisia vastaan niillä on yllättävämpi puolustustaktiikka.

Jos konnaliskoa ahdistellaan, se voi ruiskauttaa silmäkulmastaan verisuihkun yli metrin päähän.

Sen veri on myrkyllistä, ja se ärsyttää pahasti etenkin nisäkkäitä.

Myrkylliset ainesosat ovat todennäköisesti peräisin muurahaisista, joita konnaliskot enimmäkseen syövät. Konnalisko voi tarvittaessa laukaista myrkkysuihkun monta kertaa.

Aivan loputtomiin sillä kuitenkaan ei ole ammuksia, sillä joka laukaisulla sen suonissa kiertävän veren määrä vähenee.

Video: Katso, miten veriammus lähtee matkaan

Pallokala pullistelee

Pallokalat ovat trooppisten merien otuksia, jotka uivat niin hitaasti, ettei niillä ole mahdollisuutta päästä petoja pakoon.

Pallokala on silti kaikkea muuta kuin helppo saalis. Vaaran hetkellä se alkaa kiivaasti hörppiä vettä ja pullistaa kokonsa kolminkertaiseksi 10–14 sekunnissa.

Kun pullean pallokalan pinnassa törröttää vielä piikkejä, useimmat pedot oivaltavat, että se olisi liian suuri ja kivulias suupala. Jotkin pallokalalajit pullistelevat myös soidinmenoissaan yrittäessään hurmata parittelukumppaniaan.

Tulimato polttaa partatupsulla

Parrakas tulimato on 15–30 senttiä pitkä mato, joka elää muun muassa Välimeressä. Nimensä se on saanut harjamaisista tupsuistaan.

Ne voivat ensi silmäyksellä vaikuttaa pehmoisilta, mutta tulimatoa ei kannata lähteä silittelemään. Tupsut polttelevat ihossa.

Kaiken lisäksi karvat katkeavat helposti ja jäävät hanakasti kiinni ihoon.

Polttelu ja kirvely voi jatkua useita päiviä. Kokemus on sen verran tuskallinen, että jos jokin petoeläin saa päähänsä nauttia tulimatoaterian, se tekee sen vain kerran elämässään.

Tulimato on itsekin peto. Se syö melkein mitä tahansa, minkä se saa kiinni.

Pussitiainen huijaa valeovella

Suomessakin joskus tavattavat pussitiaiset ovat kuuluisia pesänrakennustaidoistaan. Nimensä mukaisesti ne rakentavat puun oksista riippuvan pussinmuotoisen pesän.

Afrikkalaisten pussitiaisten pesä on paitsi taidokas myös juonikas. Pesässä on kaksi ovea. Näyttävä pääsisäänkäynti johtaa tyhjään onkaloon.

Se on tehty harhauttamaan petoeläimet, kuten munia tavoittelevat käärmeet, luulemaan, että pesä on tyhjä.

Varsinainen pesän kulkuaukko on piilossa. Oikean sisäänkäynnin peitoksi pussitiainen panee hämähäkinseittiä. Myös poikaset oppivat pelin hengen.

Aistiessaan, että jokin pyrkii pesään, ne vaikenevat. Yleensä linnunpoikaset ääntelevät kiinnittääkseen vanhempiensa huomion.

Toukka tekee kakkapanssarin

Kilpikuoriaisen toukka luottaa puolustusstrategiassaan hyökkääjän ruokahalun pilaamiseen. Sen peräaukko sijaitsee niin, että se pystyy suuntaamaan jätöksensä omaan selkäänsä.

Pedot näkevät siis edessään liikkuvaa ulosteläjää muistuttavan otuksen. Pedot näkevät siis edessään liikkuvaa ulosteläjää muistuttavan otuksen.

Se voi myös ottaa ulostekikkareesta kiinni pyrstöllään ja heilutella sitä ahdistelijan edessä. Samantapaista taktiikkaa käyttävät sylkikaskaat.

Niiden ”sylki” on peräaukosta tulevaa limaa, jonka ne puhaltavat vaahdoksi. Vaahto suojaa toukkaa kuivumiselta sekä taudeilta ja pedoilta.

Kuuloelin komentaa yökkösen syöksyyn

Yöperhosen pahin uhka on lepakko. Lepakko etsii pimeässä lentäviä saaliitaan kaikuluotainelimensä avulla.

Yöperhosella puolestaan on takaruumiinsa molemmin puolin kuuloelin, joka on erikoistunut lepakon äänien havainnointiin.

Kun kuuloelin rekisteröi lepakon ultraäänen, ääniaallot laukaisevat hermoärsykkeen, joka kulkeutuu suoraan siipilihaksiin.

Lihakset kääntävät siivet syöksylentoasentoon. Jos käy hyvin, lepakko ei pysy mukana.

Makuupussi suojaa papukaijakalaa

Trooppiset papukaijakalat voivat kasvaa melko suuriksi, ja siksi niiden voi olla hankala löytää suojaisaa nukkumapaikkaa koralliriutasta.

Kala yrittää korvata vahingon piiloutumalla petojen hajuaistilta. Kun papukaijakala menee levolle, se etsii kutakuinkin turvallisen kolon merenpohjasta tai korallien lomasta ja alkaa erittää suustaan ympärilleen limakerrosta.

Lima muodostaa pussin, joka ympäröi kalan lähes kokonaan lukuun ottamatta muutamaa aukkoa, joista vesi pääsee virtaamaan kalan kiduksiin. Kalan hajumolekyylit jäävät limapussin sisälle eivätkä houkuttele paikalle petoja sillä aikaa, kun kala nukkuu.

Tursas naamioituu 15 tavalla

Matkijatursas Thaumoctopus mimicus havaittiin ensimmäisen kerran Indonesian vesissä 1990-luvulla.

Muiden mustekalojen tapaan se pystyy muuttamaan väriään ja ihonsa kuvioita silmänräpäyksessä taustansa mukaan, mutta sen kyvyt eivät rajoitu siihen.

Matkijatursas pystyy myös muuttamaan ihonsa pintaa. Se voi olla sileä ja liukas tai karhea ja muhkurainen kuin vanha levän peittämä kivi.

Lisäksi se osaa jäljitellä muiden eläinten käyttäytymistä. Jos matkijatursasta ahdistellaan, se voi sujahtaa piiloon pohjan koloon niin, että siitä näkyy vain yksi lonkero, jolla on samanlainen kuviointi kuin korallikäärmeellä.

Korallikäärme on myrkyllinen otus, jota useimmat petokalat kavahtavat.

Katso matkijatursaan taidonnäyte

Tutkijat ovat tavanneet matkijatursaan luonnossa vasta muutamia kertoja, joten ei tarkkaan tiedetä, miten monta erilaista valepukua sillä on.

Toistaiseksi sen on havaittu jäljitelleen ainakin viidentoista eri lajin ulkonäköä tai käyttäytymistä.

Sen repertuaariin kuuluvat korallikäärmeen lisäksi ainakin myrkyllinen siipisimppu, kampela, meritähtiä muistuttavat käärmetähdet, meduusat, merivuokot ja sirkkaäyriäiset.

Matkijatursas osaa naamioitua myös tekeytymällä merenpohjassa eläväksi putkimadoksi tai sienieläimeksi. Sen on nähty myös matkivan vedessä ajelehtivaa kookospähkinää.

Uudet jalat menetettyjen tilalle

Meksikolainen salamanteri aksolotli voi hädän tullen uhrata yhden jalan pedon suuhun.

Jalan tyngän solut alkavat jakautua saman tien, ja muutamassa viikossa sille on kasvanut uusi raaja menetetyn tilalle. Se voi kasvattaa myös uusia sisäelimiä.

Kyky voi selittyä siitä, että aksolotlin yksilönkehitys jää tavallaan kesken: se elää koko elämänsä toukkana eikä yleensä jatka aikuisvaiheeseen kuten sammakot.