Arkikielessä kastemadoiksi kutsutaan monia harvasukasmatoihin kuuluvia lierolajeja. Suomessa tavattavista lajeista kookkaimpia ovat kasteliero ja onkiliero.
Lierot käyttävät ravinnokseen ennen kaikkea kasviperäistä ainesta, jota ne seulovat maaperästä. Ne tekevät pitkiä, jopa metrien syvyyteen ulottuvia käytäviä ja syövät samalla edessään olevaa maa-ainesta. Suolen läpäisseen aineksen ne siirtävät joko maanpinnalle käytävän suuaukon ympärille tai “liimaavat” sen haaroittuvien käytäviensä seiniin.
Lieroista ja muista madoista on paljon hyötyä maaperän kuohkeuttajina ja viljelymaan parantajina. Ne siirtävät maa-ainesta syvemmistä kerroksista pintaan ja pinnan eloperäistä ainesta syvemmälle.
Lieroilla on myös tärkeä osa karikkeen eli maahan varisseiden lehtien ja neulasten sekä kuolleen aluskasvillisuuden hajotusprosessissa. Lierot vetävät kariketta maan alle, jossa ne käyttävät sitä ravinnokseen. Maan sisään kuljetettua kariketta alkavat hajottaa nopeasti myös mm. pieneliöt, kuten bakteerit, sekä sienet ja erilaiset nivelmadot.