Tutkijat ovat ensimmäisen kerran onnistuneet laatimaan yksityiskohtaisen kartan maailman mehiläisten levinneisyydestä. Kartasta selviävät mehiläisten elinalueet, ja sen avulla voidaan paremmin suojella ihmiselle elintärkeitä hyönteisiä.
Tähän asti maailman yli 20 000 mehiläislajista on tiedetty yllättävän vähän. Singaporen kansallisen yliopiston ja Kiinan tiedeakatemian tutkijat ovat nyt laatineet kartan mehiläisten levinneisyydestä.
Kartta perustuu lähes kuuteen miljoonaan mehiläishavaintoon.
🌍 Tutustu karttaan tästä:
(Mitä tummempi väri, sitä enemmän lajeja)
Maailman yli 20 000 mehiläislajia viihtyvät erityisesti Iberian niemimaalla, Lähi-idässä, Itä-Aasiassa ja Amerikassa.
Mehiläiset eivät viihdy tropiikissa
Tulokset osoittavat, että mehiläisiä elää erityisesti suhteellisen kuivilla alueilla, jotka sijaitsevat kaukana navoilta ja päiväntasaajalta. Toisin kuin monet muut hyönteislajit mehiläiset eivät pidä tropiikin olosuhteista.
Syynä on luultavasti se, että sademetsä ja puut tarjoavat huonommat elinolot kuin alueet, joilla kasvaa paljon kukkakasveja. Mehiläisiä on enemmän aavikkoalueilla, joille sateiden jälkeen nousee paljon kukkakasveja, kuin trooppisissa sademetsissä.
Lue myös:
Monet maailman ekosysteemeistä ovat riippuvaisia mehiläisistä, jotka pölyttävät kasveja. Hyönteiset ovat kuitenkin ahtaalla, sillä torjunta-aineet ja saasteet tuhoavat niiden elinolosuhteita.
Siksi monet asiantuntijat ovat jo varoittaneet siitä, että maailman mehiläisten katoaminen olisi katastrofi niin luonnolle kuin ihmisillekin.
Kartta voi estää tuhoja
Tutkijat toivovat, että kartoitus voi estää kauhuskenaarion. Kun nyt tiedetään paremmin, missä mehiläiset viihtyvät, saadaan helpommin selville, millä alueilla ne ovat eniten vaarassa.
Kartan avulla voidaan esimerkiksi tutkia, karttavatko pölyttäjähyönteiset luonnostaan tiettyjä alueita vai ovatko ne joutuneet siellä torjunta-aineiden ja kaventuneen biodiversiteetin uhreiksi.
Lue myös:
Kartoitus paljastaa myös uusia säännönmukaisuuksia mehiläisten levinneisyydessä, mikä puolestaan auttaa selvittämään eri lajien elinoloja ja lajien välistä variaatiota.
Vaikka tutkijat nykyisin tietävät paljon tietyistä mehiläislajeista, kuten hunajamehiläisestä, suurin osa 20 000 mehiläislajista on vielä kuta kuinkin tutkimatta.
