Karhun elimistö säästää energiaa talviunen aikana
Pihkatappi peräsuolessa, muutokset veressä ja käsittämättömän matala leposyke mahdollistavat sen, että karhu selviää kuukausien talviunestaan ilman veritulppia ja muita komplikaatioita.
Kun karhu nukkuu talviunta, sen elimistö toimii säästöliekillä.
Parhaillaan karhut valmistautuvat talviuneen. Kuukausien ajan ne ovat ahmineet kasveja, kaloja ja marjoja, sillä pian ne eivät syö moneen kuukauteen.
Rasvavaraston täydentäminen ei kuitenkaan ole karhun ainoa keino selvitä talviunesta.
Elimistön nerokkaiden mekanismien avulla karhu voi madaltaa monen elintoiminnon tasoa niin, että talviunesta ei aiheudu sille vaurioita.
Solut käyttävät normaalia vähemmän happea
Talviunessa karhu hengittää vain yhdestä kahteen kertaa minuutissa. Jos ihminen hengittäisi niin harvakseltaan, aivot ja muut elimet alkaisivat kärsiä hapenpuutteesta.
Tutkijat ovat todenneet, että nukkuvien karhujen veressä on rikkivetyä. Se saattaa olla selitys vähäiselle hapenkulutukselle. Rikkivety voi toimia solujen energiatehtaiden, mitokondrioiden, jarruna.
Karhut siis minimoivat solujen hapenkulutuksen juuri sellaiselle tasolle, että elimet juuri ja juuri säilyvät toimintakykyisinä.
Verihiutaleet muuttuvat sileämmiksi
Karhun talviuni voi kestää yli 100 vuorokautta. Jos ihminen makaisi sängyssä niin pitkään, hänen verensä paksuuntuisi, mikä voisi aiheuttaa veritulppia.
Karhulla on kuitenkin omat keinonsa välttää vaikeudet.
Pohjoismaisen Skandinaviska Björnprojektet-hankkeen tutkijoiden mukaan karhun verihiutaleiden kemiallinen rakenne muuttuu talviunen aikana niin, että verestä tulee ohuempaa. Siten veritulppariski pienenee, vaikkakin karhun sydän lyö vain viisi kertaa minuutissa.
Talviunen aikana karhu muodostaa ulostetulpan, niin sanotun pihkatapin, peräsuoleen. Sen elimistö ei siis tuota kuona-aineita, joten sillä ei talviunen aikana ole tarvetta virtsata tai ulostaa.