Mikroskooppiset karhukaiset voivat kasvaa 1,5 millimetriä pitkiksi ja elää ilman vettä vuosia, ja ne ovatkin maapallon sitkein eläinlaji.
Ne selviävät jäätymisestä 272 pakkasasteeseen, kuumentamisesta 151 asteeseen ja kestävät 6 000 kertaa maanpinnalla vallitsevaa painetta suurempaa painetta ja tuhat kertaa suurempaa radioaktiivista säteilyä kuin ihminen.
Nämä superkyvyt johtuvat siitä, että karhukaiset voivat vaipua anyhdrobioosiksi kutsuttuun äärimmäiseen horrokseen. Se on kryptobioosin yksi muoto, jossa elintoiminnot pysähtyvät.
Anhydrobioosissa eliö kuivuu ja siitä tulee eräänlainen elävä kuollut. Siksi se voi selvitä avaruudessa ja syvässämeressä.
Nyt Puolassa Adam Mickiewicz -yliopiston tutkijat ovat löytäneet superotuksen heikkouden, joka on kotilon lima.
Lima harhauttaa horrostajaa
Tutkimukset laittoivat ison määrän Milnesium inceptum -lajin karhukaisia petrimaljaan ja kuivattivat ne, jolloin ne vaipuivat horrokseen suojellakseen itseään.
Viikon päästä kuivuneiden karhukaisten joukkoon laitettiin mustahuulitarhakotiloita (Cepaea nemoralis).
Kotilot saivat erittää limaa reilun minuutin, jonka aikana ne peittivät karhukaiset limalla, minkä jälkeen ne poistettiin maljasta.
Karhukaisia kuivuneen kotilon liman peitossa. Kokeessa lima tappoi 61 prosenttia karhukaisista vain 24 tunnissa.
Tämän jälkeen karhukaisia yritettiin herättää henkiin lisäämällä maljaan vettä. Tutkijat tarkkailivat mahdollisia elämän merkkejä kolmen tunnin ja 24 tunnin päästä.
Koe osoitti, että 98 prosenttia vertailuryhmän karhukaisista, joita ei ollut altistettu limalle, jäi henkiin, kun taas vain 34 prosentissa limakäsittelyn saaneista karhukaisista näkyi aktiivisuutta.
Kotilon lima koostuu pääasiassa vedestä ja kuivuu nopeasti. Tästä syystä tutkijat arvelevat, että liman vesi oli välillä herättänyt karhukaiset horroksesta, eivätkä ne ole ehtineet vaipua kyllin nopeasti takaisin horrokseen liman kuivuttua.
Tämän vuoksi tutkijat näkivät myös karhukaisten jähmettyneen ”ihmeellisiin asentoihin”.
Eläin on tuulta varmempi kulkuväline
Samassa kokeessa tutkijat testasivat, pystyvätkö karhukaiset käyttämään kotiloita kulkuvälineenä uusille asuinalueille.
Vaikka karhukaisilla on kahdeksan raajaa, joissa kussakin on neljästä kahdeksaan kynttä, ne ovat niin pieniä, että ne eivät pysty taittamaan kovin pitkiä matkoja.
Karhukaisten pääjakson tieteellinen nimi Tardigrada juontuu latinan tardigradum-sanasta, joka voidaan kääntää ”verkkaiseksi”.
Kokeessa käytettiin mustahuulitarhakotiloja. Niitä tavataan kosteilla alueilla eri puolilla Eurooppaa.
Pitkiä matkoja karhukaiset taittavat yleensä vain veden tai tuulen mukana, ja tutkimusten mukaan matkat voivat ulottua yli tuhannen kilometrin päähän.
Liikkumistavan heikkous piilee siinä, että karhukaiset saattavat päätyä alueelle, joka on niille vähemmän suotuisa kuin se, missä ne olivat aiemmin. Paras liikkumisväline ovatkin eläimet, joiden kyydistä ne voivat poistua halutessaan.
Hengenvaarallinen kyyti
Mustahuulitarhakotilot sopivat kyydittäjiksi, koska ne viihtyvät samantyyppisissä kosteissa ympäristöissä kuin karhukaisetkin. Lisäksi niiden kotilon läpimitta on reilut 22 millimetriä eli sopiva karhukaisen kuljetukseen.
Tutkijat panivat kotilot kulkemaan karhukaisia sisältävien vesipisaroiden ja sammalien läpi nähdäkseen, kuinka moni karhukaisista turvautuisi kotilokyytiin.
Aktiiviset karhukaiset liimautuivat herkästi kotiloihin ja kulkivat niiden mukana lyhyitä matkoja. Osassa testeistä käytettiin esteitä, joiden ohi karhukaiset pääsivät vain kotilokyydissä.
Seuraavaksi aiotaan selvittää, kuljettavatko kotilot karhukaisia myös luonnossa. Matka voisi tosin olla karhukaisille liman vuoksi kohtalokas.