Rantakäärme kuuluu tarhakäärmeiden heimoon, jossa on yli 1 800 lajia. Kaksi kolmasosaa maailman käärmelajeista on siis rantakäärmeen heimolaisia.
Rantakäärmeiden sukuun kuuluu useita lajeja, mutta Suomessa niistä elää vain yksi : Natrix natrix. Nimensä mukaisesti rantakäärme viihtyy veden läheisyydessä. Se on myös hyvä uimari.
Se pitää myös ruohikoista. Lajin englanninkielinen nimi onkin grass snake eli ruohokäärme. Sen mieleen ovat myös kivikot, joissa se voi piileskellä ja yöpyä.
Lue lisää rantakäärmeestä tästä jutusta.
Miltä rantakäärme näyttää?
Manner-Suomessa elää kaksi käärmelajia: rantakäärme ja kyy. Rantakäärme on niistä isompi, mutta molemmat ovat hyviä sulautumaan maastoon.
Suurin Suomessa nähty rantakäärme oli 134 sentin pituinen, mutta yleensä rantakäärmeet jäävät 75–90 sentin mittaisiksi. Väri on ruskeanharmaa, oliivinvihreä, harmaanvihreä tai täysin musta.
Rantakäärmeen tunnistaa sen keltaisista niskatäplistä.
Parhaiten rantakäärmeen tunnistaa sen kaulan molemmilla puolella olevista keltaisista täplistä. Sen erottaa kyystä myös pään muodosta: rantakäärmen pää on soikea, kyyn kolmimainen.
Rantakäärme luo nahkansa pari kertaa vuodessa. Vanha nahka jää lojumaan luontoon.
Haluatko tietää lisää Suomen käärmeistä? Lue lisää täältä: Suomen käärmeet.
Rantakäärme haistelee saaliita kielellä ”maistamalla”
Faktaa rantakäärmeestä
- Tieteellinen nimi: Natrix natrix
- Pituus: Koiras kasvaa yleensä 60-80 sentin pituiseksi ja naaras 70-90-senttiseksi. Pisin Suomessa tavattu yksilö on ollut 134-senttinen.
- Ulkonäkö: Rantakäärmeen ruumis on solakka ja kapenee pyrstöä kohti. Pää on soikea, ja silmät ovat suuret ja tummat. Niskassa on kaksi keltaista täplää.
- Elinikä: 23 vuotta.
- Saaliseläimet: Sammakot, hiiret, sisiliskot ja etanat.
- Luontaiset viholliset: Hiiri- ja varpushaukka, kettu, mäyrä, minkki, kärppä.
Missä rantakäärme elää?
Rantakäärmettä tavataan suurimmassa osassa Eurooppaa ja isossa osassa Aasiaa.
Euroopassa sen esiintymisalue ulottuu Suomesta ja muista Pohjoismaista Keski-Eurooppaan ja Balkanille asti ja Aasiassa Keski-Aasiasta Mongoliaan.
Rantakäärmettä tavataan Tanskassa, Norjan, Ruotsin ja Suomen eteläosissa, Keski-Euroopan itäosissa, Itä-Euroopassa, Italian koillisosissa ja koko Balkanin niemimaalla. Lisäksi rantakäärme viihtyy Venäjän länsiosissa, Turkissa, Kaukasuksella ja Keski-Aasiassa.
Toisin kuin monet muut käärmeet rantakäärme viihtyy hyvin myös viileässä ilmastossa, eikä se ole yhtä riippuvainen auringonpaisteesta ruumiinlämpönsä ylläpitämiseksi.
Rantakäärme paistattelee kyllä mielellään päivää lämpimällä rantakalliolla, mutta se voi säädellä ruumiinlämpöään kylpemällä lätäkössä tai rantavedessä.
Rantakäärmeen suosimia ympäristöjä ovat järven tai meren ranta ja rehevät kosteikot. Se munii munansa mieluusti kasvillisuuden suojiin.
Rantakäärme viihtyy niin järvien ja merien rannoilla, missä on paljon kasvillisuutta.
Toisinaan rantakäärmeitä voi tavata myös kallioilla ja muilla kuivilla paikoilla.
Rantakäärme voi myös laskea munansa olkikasaan, tunkioon tai kompostiin. Siellä on kosteaa ja suojaisaa.
Manner-Suomen toinen käärme, kyy, on myrkyllinen. Lue lisää ainoasta myrkkykäärmeestämme tästä jutusta.
Kesällä on parhaat mahdollisuudet bongata rantakäärme
Rantakäärme on luonnostaan arka ja välttelee ihmisiä, joten sen näkemiseen luonnossa tarvitaan vähän tuuria. Kylmän vuodenajan se viettää horroksessa, joten paras bongausaika on kesä-, heinä- ja elokuussa.
Kun koiraat heräävät talvihorroksestaan huhti-toukokuussa, ne hakeutumaan ensitöikseen aurinkoon kypsyttelemään siittiöitään.
Kun elimistö on viritetty, ne lähtevät etsimään parittelukumppania.
Rantakäärme muniin lämpimään ja kosteaan paikkaan. Joskus munia löytyy tunkiosta tai kompostista.
Naaras munii muutama kuukausi parittelun jälkeen, ja poikaset kuoriutuvat munista yleensä elo- tai syyskuussa.
Loppukesä ja alkusyksy voivatkin olla hyvä tilaisuus nähdä uusi rantakäärmesukupolvi.
Viime vuosikymmeninä rantakäärmekannat ovat pienentyneet suurimmassa osassa Pohjoismaita.
Rakentaminen on vähentänyt rantakäärmeen lisääntymispaikkoja. Sitä myös vainotaan. Rantakäärme on kuitenkin rauhoitettu. Sitä ei saa tappaa tai vahingoittaa.
Mitä rantakäärme syö?
Rantakäärmeen ruokalistalla on ennen kaikkea sammakoita, hiiriä ja etanoita. Se on hyvä uimari, joten se pystyy saalistamaan sekä vedessä että kuivalla maalla.
Rantakäärme syö saaliinsa elävältä. Sen pitääkin olla vikkelä liikkeissään, jotta se ehtii upottaa hampaansa saaliiseensa.
Onnekseen rantakäärme sietää hyvin viileää, joten voi saalistaa myös öisin, jolloin sammakot ovat liikkeellä.
Tavallisimmin rantakäärme kuitenkin liikkuu päivisin, jolloin vedet ovat lämpimiä.
Rantakäärme on taitava uimari ja saalistaa myös vedessä.
Rantakäärmeen suussa on 130-140 hammasta, jotka se upottaa saaliiseensa. Sen hampaat ovat neulanterävät, ja niissä on hakaset, joilla ne pureutuvat kudoksiin niin, että hiiren tai sammakon on vaikea kiskoa itsensä irti.
Saalis voi olla neljä kertaa niin paksu kuin rantakäärme itse. Rantakäärme myös mielellään syö niin paljon mahdollista.
Aika ajoin se yliarvioi ruokahalunsa ja mahansa tilavuuden ja oksentaa ulos osan saaliistaan.
Onko rantakäärme vaarallinen?
Rantakäärme on myrkytön ja vaaraton muille paitsi saaliseläimilleen.
Rantakäärme aristelee ihmistä, mutta jos sitä ahdistellaan, se voi puolustautua puremalla.
Rantakäärme itse on monen petoeläimen ruokalistalla, ja usein sen pakenemismahdollisuudet ovat huonot.
Sen luontaisia vihollisia ovat muun muassa hiiri- ja varpushaukka, kettu, mäyrä, minkki ja kärppä.
Puolustautuessaan rantakäärme sähisee ja ruiskuttaa anaalirauhasistaan pahanhajuista eritettä. Viimeinen puolustuskeino on esittää kuollutta. Se kääntyy selälleen vaalea vatsapuoli ylöspäin ja työntää kielensä roikkumaan velttona suupielestä.
Jos rantakäärme kokee itsensä uhatuksi, se voi tekeytyä kuolleeksi ja erittää pahanhajuista nestettä.