Pytonkäärmeiden joukosta löytyvät maailman pisimmät – jopa kymmenen metrin pituiset – käärmeet.
Maailman pisin käärme
Pytonit ovat kuristajakäärmesuku, jonka lajien joukosta löytyvät maailman pisimmät käärmeet.
Vuonna 2003 indonesialaisen eläintarhan työntekijät pääsivät ylpeilemään sillä, että he olivat vanginneet kaikkien aikojen suurimman pytonin.
Häkkiin suljetun verkkopytonin väitettiin olevan peräti 15 metriä pitkä, 447 kiloa painava ja läpimitaltaan 85 senttiä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että todistettavasti kookkain anakonda, joka on painavin käärmelaji, on ollut 8,45 metrin pituinen, 227 kilon painoinen ja ympärysmitaltaan 111-senttinen.
Asiantuntijat ovat kuitenkin kyseenalaistaneet eläintarhan pytonyksilön ennätysmitat.
Suurin tunnettu pyton, jonka mitoista ei ole epäselvyyttä, on verkkopytonyksilö, joka löydettiin Indonesiassa Sulawesin saaresta vuonna 1912. Se oli kymmenen metriä pitkä.
Kymmenmetrinen pyton pystyy nielemään ja sulattamaan eläimen, joka on paljon sitä itseään suurempi.
Pytonien tiedetään nielleen muun muassa vasikoita ja krokotiileja.
Ravinto sulaa hitaasti
Pytonit eivät tapa saaliseläintään myrkyttämällä.
Pytonit väijyvät saalista, kietoutuvat sen ympärille ja puristavat sen vähitellen kuoliaaksi.
Kuolema tulee muutamassa minuutissa, sillä pyton estää saaliseläintään hengittämästä ja painaa sen sydäntä niin voimakkaasti, että verenkierto häiriintyy ja lopulta lakkaa.
Mustat ja ruskeat kuviot saavat kuningaspytonin sulautumaan taustaansa. Sen nahka toimiikin Afrikan metsissä maastopukuna.
Kun saaliseläin on kuollut, pyton alkaa niellä sitä vähä vähältä. Nielemiseen voi kulua useita tunteja.
Sitten alkaa ruoansulatusprosessi, joka vaatii pytonin elimistöltä melkoista mukautumista.
Pytonin keuhkojen koko kasvaa, jotta se voi tehostaa hapensaantiaan jopa kymmenellä prosentilla ruoansulatuksen käynnistyttyä.
Myös sydän suurenee 40 prosenttia. Sen ansiosta pytonin verenkierto voimistuu ja vilkastuu ja hapen kuljetus eri kudoksiin tehostuu.
14 kiloa painava burmanpyton nielee sian, joka painaa yhtä paljon kuin se itse. Pytonin suu, kylkiluut ja nahka venyvät saaliseläimen muotojen mukaan.
Ruoansulatus kestää parista kolmesta päivästä useisiin viikkoihin sen mukaan, millaisen saaliseläimen pyton on niellyt. Pytoneiden ateriaväli voi olla joskus jopa kuukausia.
Raju video: Pyton nielee impalan kokonaisena
Tammikuussa 2022 kuvattiin Etelä-Afrikassa Mala Malan suojelualueella pyton, joka kuristi impalan ja nieli sen.
Missä pytoneita esiintyy?
Vieraslaji Yhdysvalloissa
Pytonkäärmeitä elää Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Kaakkois-Aasiassa, Nepalissa, Intiassa, Bangladeshissa, Sri Lankassa, Filippiineillä ja Australiassa.
Burmanpytoneista on kehittynyt viimeisten 30 vuoden aikana kasvava kanta Floridan 3 100 neliökilometrin laajuiseen Evergladesin kansallispuistoon.
Omistajiltaan 1990-luvun alussa karanneista burmanpytoneista alkoi kehittyä Evergladesin kansallispuistoon populaatio. Floridassa elää nykyään yli 100 000 pytonia, ja haitallinen vieraslaji uhkaa alkuperäistä eläinkantaa.
Aasialaista alkuperää oleva pyton on luokiteltu Floridassa haitalliseksi vieraslajiksi. Yhdysvalloissa on arvioitu elävän luonnossa noin 100 000 pytonia.
Montako pytonlajia on olemassa?
Pytonkäärmeitä on joka lähtöön. Vaikka useimmat pytonit ovat kookkaita, niiden joukossa on myös pieniä lajeja, jotka voivat kietoutua sormen ympärille, kuten australialainen kääpiöpyton Antaresia perthensis.
Nykymatelijoita koskevan The Reptile Database -tietokannan mukaan eri maanosissa elävät pytonkäärmeet jakautuvat 40:een eri lajiin.
Maailman pienin pytonkäärme elää Australiassa. Se tunnetaan siellä nimellä pygmy python. Pikku käärme ei kasva yleensä puolta metriä pitemmäksi, ja ensimmäisinä elinvuosinaan se mahtuu ihmisen kämmenelle.
Kookkain pytonkäärme on verkkopyton, joka voi kasvaa noin kymmenen metrin pituiseksi. Se on siten maailman pisin käärmelaji.
Kun käärmeet pannaan kokojärjestykseen painon perusteella, suurin laji ei ole suinkaan verkkopyton. Viheranakonda voi painaa jopa kaksi kertaa niin paljon kuin verkkopyton.
Verkkopytoneita esiintyy Kaakkois-Aasian sademetsissä. Ne saalistavat lintuja ja nisäkkäitä. Verkkopytonien tiedetään napanneen asutuilla alueilla koiria.
Tunnetuimpia pytonlajeja on Afrikan keskiosissa elävä kuningaspyton. Siitä on tullut suosittu lemmikkieläin ehkä sen vuoksi, että se on verrattain pieni ja luonteeltaan lauhkea.
Pitääkö ihmisen pelätä pytoneita?
Käärme voi tappaa ihmisen
Pytonkäärmeet hyökkäävät ani harvoin ihmisen kimppuun. Kookkaat lajit kykenevät kyllä tappamaan täysikasvuisen ihmisen.
Verkkopyton söi miehen vuonna 2013 Indonesiassa Sulawesin saaressa.
Käärme sieppasi ihmisen todennäköisesti siksi, että se tunsi olonsa uhatuksi. Saatuaan otteen verkkopyton kietoutui miehen ympärille, puristi hänet hengiltä ja nieli hänet kokonaisena.
Kumiviljelmällä työskennellyt nainen löydettiin verkkopytonin vatsasta lokakuussa 2022 Indonesiassa Sumatran saaressa.
”Hyvin kookas pyton voi kuristaa ihmisen parissa minuutissa”, kommentoi tapausta USA Today -lehdelle matelijoihin erikoistunut Cornellin yliopiston professori Harry W. Greene.
Yhdysvaltalaisen käärmeasiantuntijan vuonna 2011 julkaiseman tutkimuksen mukaan verkkopytonit tappoivat ainakin kuusi filippiiniläistä vuosien 1934 ja 1973 välillä.
Koska pytonkäärmeiden tehokas ruoansulatus hävittää kaikki jäljet, todellinen luku voi olla paljon suurempi.
Harry W. Greene totesi USA Todayn haastattelussa: ”Olen aika varma, että näitä tapauksia on joka vuosi.”