Käärme hengittää myös ruoka suussa

Käärmeet pysyvät kyllä pidättämään hengitystään melko pitkään, mutta oikein isokokoisten saaliiden nieleminen voi kestää tunteja, ja silloin on välillä vedettävä henkeä. Käärmeen elimistö on mukautunut pitkäänkin ruokailuun myös hengityselinten osalta. Sen henkitorvi ei avaudu nieluun, kuten useimmilla maaeläimillä, vaan se jatkuu alaleuan puoliskojen yhtymäkohtaan asti. Kun saalis kulkee nielussa, henkitorvi siirtyy hieman sivuun, ja henkitorven päässä olevat vahvat lihakset pitävät sen auki myös nielemisen aikana. Lisäksi henkitorvea ympäröivät kovat rustorenkaat, jotka kestävät suurenkin suupalan aiheuttaman paineen. Useimmilla käärmelajeilla on vain yksi keuhko, joten saaliille on enemmän tilaa käärmeen soukassa vartalossa. Muutenkin käärmeen ruumis on sopeutunut ruokailun erikoisvaatimuksiin. Käärmeellä ei ole rintalastaa, vaan sen kylkiluuparit ovat kiinni toisissaan joustavien nivelsiteiden avulla. Niiden ansiosta mahaan mahtuu suurikin suupala ja käärme voi pullistua paljonkin. Henkitorven rakennepiirteet ovat samankaltaiset lähes kaikilla käärmeillä. Niillä on myös henkitorven päässä lihakset, joilla ne voivat tukkia sen aukon juodessaan ja estää vettä pääsemästa keuhkoon.