Kyykäärmeen sukulainen on naamioitumisen Pohjois-Amerikan mestari.
Kuparipääkäärmeen tiimalasin muotoiset raidat auttavat sitä sulautumaan lähes täydellisesti metsänpohjalla lojuviin lehtiin. Naamioituminen on olennainen osa 0,5–1 metrin pituisen myrkkykäärmeen saalistustaktiikkaa. Se asettuu väijymään lehtien lomaan ja iskee kiinni, kun hiiri tai sammakko tulee riittävän lähelle.
Etkö erottanut käärmettä? Koeta uudestaan täällä:
Lehtien sekaan sulautumisen asiantuntija on sukua muun muassa kalkkarokäärmeelle. Ne kuuluvat kuoppakyihin. Nimi juontuu niiden sierainten ja silmien välissä olevista aistikuopista.
Aistikuoppien aistinhermot havainnoivat lämpösäteilyä samalla kuin silmä aistii valoa. Niiden avulla käärme havaitsee saaliseläimet myös pimeässä.
Katso vielä vähän lähempää:
Kuparipääkäärme on myrkyllinen, mutta sen myrkky on harvoin hengenvaarallista ihmisille. Onneksi. Kuparipääkäärme on nimittäin yleisimpiä käärmeitä, jotka purevat ihmisiä Pohjois-Amerikassa. Se on yleinen lähes kaikkialla ja viihtyy myös kaupungin laitamilla.
Käärmeen myrkky estää verta hyytymästä ja voi tuhota puremakohdan kudoksia.
Kuparipääkäärmeen kanssa ei siis kannata tehdä kovin läheistä tuttavuutta, vaikka se kuulemma tuoksuu kiinnostavalta – kuulemma kurkulta.
