Mikä sokeritoukka on – ja miten siitä pääsee eroon?

Vaikka sokeritoukat ovat suhteellisen harmittomia tuhohyönteisiä, monet ovat sitä mieltä, että niiden kanssa ei ole mukava elää. Onneksi asialle voi tehdä jotain.

Ei riitä, että peset tilan, jossa sokeritoukat elelevät. Ne nimittäin piiloutuvat rakoihin ja koloihin ja ilmestyvät taas esiin pesun jälkeen. Annamme neljä hyvää vinkkiä, jotka auttavat pääsemään nopeasti eroon sokeritoukista.

Näin vältät sokeritoukat:

• Imuroi lattia usein sen sijaan, että pesisit sen.
• Imuroi huolellisesti raot ja kolot.
• Huolehdi hyvästä ilmanvaihdosta.
• Tuuleta aina ja kuivaa lattia suihkun ja kylvyn jälkeen.

Lisäksi sokeritoukat pitävät juuri pestystä lattiasta, jonka pinta on vielä kostea. Pesemisen sijasta asuntoa kannattaakin imuroida ahkerasti.

Jotta sokeritoukat häviävät, elinolosuhteiden on muututtava niille epäsuotuisiksi. Tehokkain keino on kosteuden vähentäminen.

Kylpyhuoneen ilmanvaihdon pitää olla kunnossa, ja peseytymisen jälkeen ainakin lattia tulee kuivata. Sekä kylpyhuoneessa että pesutuvassa apua voi olla ikkunan avaamisesta, tuulettimesta tai ilmankuivaimesta.

Voiko sokeritoukan häätää myrkyllä?

Sokeritoukkaan tehoavat kaikki hyönteismyrkyt, joten myrkyttäminen voi olla hyvä keino sokeritoukkien hävittämiseen.

Levitä hyönteismyrkkyjauhetta paikkoihin, missä sokeritoukat kätkeytyvät rakoihin, koloihin paneeleihin, jalkalistoihin ja putkien ympärille. Käytä nestemäistä torjunta-ainetta siellä, missä jauhetta on vaikea levittää.

Voit käyttää myös sokeritoukka-ansaa. Se toimii samoin kuin muurahaisille tarkoitettu houkuttelevaa ainetta sisältävä ansa. Ansa on muita torjunta-aineita parempi sikäli, että vältyt levittämästä liikaa myrkkyä kotiisi.

Sokeritoukka on siivetön, hopeanharmaa hyönteinen, jolla on tuntosarvet ja takasukaset.

Sokeritoukkia näkee yleensä liikkumassa kylpyhuoneen tai pyykkituvan lattialla, missä on lämmintä ja kosteaa.

Sokeritoukka kasvaa noin 13–25 millimetrin pituiseksi. Se voi elää jopa kahdeksan vuotta, mutta yleensä sokeritoukat kuolevat 3–4-vuotiaana.

Sokeritoukkia ei synny tietenkään itsestään, vaikka joskus siltä vaikuttaakin, kun niitä ilmestyy asuntoon yhtäkkiä.

Sokeritoukkia elää ulkona maaperässä, joka on riittävän kosteaa ja lämmintä niiden munille. Pohjolan ilmasto on sokeritoukille hyvin haasteellinen, eikä niitä siksi juuri esiinny luonnossa.

Kylmien seutujen sokeritoukat ovat sopeutuneet elämään sisällä. Ne vaihtavat kostean metsämaan milloin tahansa viileään kellariin.

Yleensä sokeritoukat muuttavat asuntoon esimerkiksi pahvilaatikoiden ja huonekalujen mukana. Sisään päästyään ne etsiyvät rakennuksen kosteimpaan paikkaan.

Kun sokeritoukka löytää ympäristön, jossa ilmankosteus on noin 70 prosenttia ja lämpötila 27 astetta, se asettuu taloksi ja perustaa perheen.

Sokeritoukat eivät ole nirsoja ravinnon valinnassa, vaan ne syövät kaikkea jauhoista sokeriin ja ruoanmurusista paperiin. Kylpyhuoneessa sokeritoukat viihtyvät viemärin ympärillä, mistä ne mässäilevät vaikkapa hilseellä ja hiuksilla.

Ne vaurioittavat paperia yleensä vain, jos se on kostunut. Tuolloin ne yleensä käyttävät hyväkseen kosteassa paperissa eläviä homesieniä.

Sokeritoukka on harmiton, eikä se pure ihmistä. Jos kuitenkin sokeritoukkia on kovin paljon, se voi olla merkki kodin kosteusongelmista.

Ongelmat voivat johtua puutteellisesta ilmanvaihdosta tai pahimmassa tapauksessa tihkuvista vesiputkista. Siksi sinun kannattaa tutkia, mikä voisi olla syynä sokeritoukkien ilmestymiseen.

Sokeritoukka ja paperitoukka sekoitetaan helposti keskenään. Ne ovat kuitenkin kaksi eri lajia.

Sokeritoukka ja paperitoukka sotketaan helposti keskenään. Paperitoukka leviää kuitenkin kylpyhuoneessa piilottelevaa sokeritoukkaa laajemmalle.

Paperitoukka voi kasvaa kahden sentin pituiseksi ja näyttää sokeritoukkaa tummemmalta. Paperitoukan tuntomerkkeihin kuuluvat myös vatsapuolen yläosan karvatupsut. Nimensä laji on saanut siitä, että syö mm. paperia.

Suurin ero sokeritoukan ja paperitoukan välillä on niiden kyky sopeutua erilaisiin olosuhteisiin. Sokeritoukka suosii lämmintä ja kosteaa ympäristöä, ja se viihtyy siksi parhaiten keittiössä ja kylpyhuoneessa. Paperitoukka sen sijaan selviytyy asunnon kaikissa huoneissa, myös olohuoneessa ja keittiössä.

Sokeritoukka on helppo tunnistaa sinihohtoisista suomuista, jotka voivat johtaa ajatukset vaikka kiiltäväkylkiseen silakkaan. Hyönteisellä ja kalalla ei ole kuitenkaan muuta yhteistä.

Sokeritoukka polveutuu kauan sitten eläneistä alkeellisista hyönteisistä. Se kuuluu yli 400 miljoonaa vuotta olemassa olleeseen Thysanura-lahkoon eli kolmisukahäntäisiin.

Sokeritoukka edustaa siten niitä eläimiä, jotka siirtyivät ensimmäisenä merestä maalle. Tuossa vaiheessa hyönteisille ei ollut vielä kehittynyt siipiä, ja tämä selittää sen, miksi nykyisetkin sokeritoukat ovat siivettömiä.