50 viime vuotta ovat olleet kovaa aikaa mehiläisille. Mehiläiskannat ovat kutistuneet rajusti kaikkialla maailmassa.
Arvokkaiden pölyttäjien elinolosuhteita ovat heikentäneet muun muassa maatalouden hyönteismyrkyt, sopivien elinympäristöjen tuhoutuminen ja ilmaston lämpeneminen.
Kuolleisuus mehiläisyhdyskunnissa on lisääntynyt etenkin kymmenen viime vuoden aikana.
Mehiläiskantojen harventuminen on ongelma sekä ilmastolle että ruoantuotannolle, sillä mehiläiset ovat avainasemassa niin luonnonkasvien kuin viljelykasvienkin pölyttäjinä.
Viimeisin huono uutinen saatiin, kun äskettäin tiedelehti Scientific Reports julkaisi yhdysvaltalaisen Marylandin yliopiston tutkimuksen, jonka mukaan mehiläisten keskimääräinen elinikä on lyhentynyt puoleen 1970-luvun jälkeen.
Ravitsemuksella ei vaikutusta
Tähän asti syitä mehiläisten ahdinkoon on etsitty muun muassa hyönteismyrkyistä, loisista, sairauksista ja ravinnon puutteesta.
Marylandin yliopiston tutkijat lähtivät etsimään syitä selvittämällä, miten pitkään mehiläiset elävät valvotuissa laboratorio-olosuhteissa, missä ympäristötekijät eivät ole uhkana.
Tutkijat keräsivät alle 24 tuntia vanhoja työläismehiläisten toukkia ja tarkkailivat, miten pitkään ne elävät eristetyssä ympäristössä.
Mehiläiset saivat mettä vastaavan sokeriliuoksen lisäksi tavallista vesijohtovettä, demineralisoitua vettä ja sokerivettä. Näin selvitettiin ravitsemuksen vaikutusta mehiläisten terveyteen.
Ravinnon vaihdoksilla ei ollut vaikutusta mehiläisten elinikään.
Tulos ihmetytti tutkijoita. Kävi ilmi, että mehiläisten elinikä oli sama kuin aiemmin 2000-luvulla tehdyissä tutkimuksissa.
Mehiläiset elivät laboratoriossa muovipurkeissa suojassa ympäristötekijöiltä. Mehiläisten ravitsemusta vaihdeltiin, jotta saataisiin selville sen vaikutus niiden elinikään. Tutkijoiden yllätykseksi sillä ei ollut vaikutusta.
Elinikä puoliintunut
Tutkijat lähtivät etsimään vertailukohtaa kauempaa menneisyydestä. Vastaavia tutkimuksia löytyi 1970-luvulta. Niihin verrattuna mehiläisten elinikä oli lyhentynyt puoleen.
Pitkin 1970-lukua tehdyissä tutkimuksissa oli saatu mehiläisten keskimääräiseksi eliniäksi 34,4 päivää. Nykymehiläiset elävät keskimäärin 17,7 päivää.
Jos ravinto ja muut ympäristötekijät eivät vaikuta mehiläisten elinikään, niin mitä eliniän lyhenemisen selittää?
Marylandin yliopistossa tutkitut mehiläiset oli kerätty jo toukkina, joten syyn täytyi siis olla ollut olemassa jo ennen kuin ne eristettiin laboratorioon.
”Tämä toi esiin ajatuksen geneettisestä tekijästä ”, kertoo entomologian eli hyönteistieteen tutkija Anthony Nearman yliopiston lehdistötiedotteessa.
Vaikka tutkimuksen tulokset perustuvat suljetussa ympäristössä tehtyyn kokeeseen, ne ovat samansuuntaisia kuin yhdysvaltalaisten mehiläishoitajien kokemukset.
Mehiläistarhoissa yhdyskuntien mehiläismäärä on laskenut 30–40 prosenttia 14 viime vuoden aikana.
Kaavio näyttää, miten mehiläisten keskimääräinen elinikä on muuttunut Yhdysvalloissa 1970-luvulta lähtien. Ympyröiden koko ilmoittaa tutkimuksissa käytettyjen mehiläispopulaatioiden suuruuden.
Syytä etsitään geeneistä
Tutkijoiden mukaan huonojen geenien vaikutusta on voinut kiihdyttää se, että mehiläiskasvattajat vaihtavat mehiläisiä entistä nopeammin.
Mehiläisten korvaaminen uusilla on normaalia, kun yhdyskunnat ikääntyvät ja kuolevat. Kierron nopeus on kuitenkin kasvanut, kun mehiläisten kuolleisuus on lisääntynyt.
Näin kasvattajat ovat ehkä luoneet noidankehän, missä mehiläisten muuttunut perimä ja varhainen kuolema johtuvat yhdyskuntien nopeasta vaihtamisesta - ja toisaalta kasvattajat vaihtavat useammin juuri siksi, että mehiläiset kuolevat aiemmin.
Seuraavaksi on tarkoitus selvittää, onko eliniän lyheneminen maailmanlaajuinen ilmiö. Jos kehityksen taustalla todella on geneettinen syy, ongelma ehkä voidaan ratkaista.
”Jos voimme eristää taustalla olevat geneettiset tekijät, voimme ehkä jalostaa nykyistä pitkäikäisempiä mehiläisiä”, lehdistötiedotteessa todetaan.