Leppäkerttu puolustautuu kitkerällä verellään
Leppäkertun viaton, lähes hellyttävä, ulkonäkö on silkkaa huiputusta. Sillä on hallussaan kitkerä salainen ase, jolla se saa muut eläimet pysyttelemään kaukana.
Leppäkertun veri on sietämättömän kitkerää.
”Pysy kaukana!” Näin mahdollisten vihollisten on määrä tulkita leppäkertun silmiinpistävän kirkas ulkoasu.
Jos vihollinen kuitenkin tulee liian lähelle, se saa kokea leppäkertun vahvimman aseen – sen oman veren.
Lintukin sylkäisee pois
Uhattuna leppäkerttu usein esittää kuollutta, ja samalla se erittää syövyttävää, myrkyllistä verinestettä jalkojensa nivelistä.
Veri suojaa tehokkaasti esimerkiksi muurahaisten hyökkäyksiltä, ja se on niin kitkerää, että jopa linnut, joilla on heikko makuaisti, sylkäisevät leppäkertun nopeasti ulos suustaan.
Puolustuskeinossa on kuitenkin se huono puoli, että vihollisen täytyy päästä ihokosketukseen.
Monet hyönteiset käyvät kemiallista sotaa
Kemiallisia aseita on myös monilla muilla hyönteisillä.
Esimerkiksi typpyluteet, jotka ovat hyönteiskunnan vastine haisunäädälle, tuottavat takaruumiinsa rauhasilla eritettä, jota ne roiskaisevat hyökkääjän päälle. Erite on useimpien eläinten mielestä erittäin pahanhajuista. Lude ei kuitenkaan luota pelkkään löyhkään, vaan erite myös lamauttaa ahdistelijan.
Äärimmäisin esimerkki on kuitenkin pommikiitäjäinen. Sillä on itsessään varsinainen pommitehdas, joka tuottaa kiehuvan kuumaa, syövyttävää ja räjähtävää kaasua. Tämän kaasun pommikiitäjäinen sitten syöksee vihollistaan kohti.
Typpylude ruiskuttaa myrkyllistä eritettä, kun taas pommikiitäjäinen on erikoistunut syövyttävään kaasuun.