Valtavalla 2,5 milligramman painollaan ja kahden kilometrin tuntinopeudellaan hyttynen ei kuulosta kovin vaaralliselta vastustajalta.
Silti pieni hyönteinen ihmisille todellinen maanvaiva. Hyttynen imee verta, ja trooppisilla alueilla hyttynen levittää myös vaarallisia tauteja, kuten malariaa ja denguekuumetta.
Pohjois-Euroopassa hyttynen on kuitenkin pääasiassa vain ärsyttävä kiusankappale. Sen pisto jättää iholle punaisen ja kutisevan läikän. Tieteen Kuvalehti on koonnut parhaat vinkit hyttyskauteen. Vastaamme myös yleisiin hyttysiin ja hyttysenpistoihin liittyviin kysymyksiin.
Miten hyttynen pistää?
Hyttysnaaraat tarvitsevat nisäkkäiden tai lintujen veren sisältämää proteiinia, jotta niiden munat voivat kehittyä. Koiraat eivät välitä verestä lainkaan.
Hyttysen imukärsä on kuin tuppi ja sen sisällä putkimainen kanava, jonka päässä sijaitsevat kitiiniset pistosukasista koostuvat teräväreunaiset stiletit eli lävistimet. Hyttysen imukärsä muistuttaa lääkeruiskun onttoa neulaa.
Kun hyttynen on painanut imukärsänsä ihoon, se liikuttelee päätään niin, että kärsä porautuu ihon läpi.
Hyttysen stiletit tulevat näkyviin, kun hyttynen pistää ja painaa imukärsänsä ihoon.
Kahdessa imukärsän stiletissä on pienet hampaat, joilla hyttynen pureutuu kudokseen, kaksi muuta stilettiä puolestaan levittää kudosta.
Viidennessä stiletissä on aistisoluja, jotka rekisteröivät verisuonia. Kun imukärsä on löytänyt verisuonen, hyttynen luo suun ja nielun lihaksilla kärsään alipaineen, joka imee verta. Veren ainesosat päätyvät näin hyttysen munien ravinnoksi.
Kuudes stiletti valuttaa pistopaikkaan sylkeä, jossa on yli 100 eri aineen koktaili. Aineet estävät verta hyytymästä ja puuduttavat hieman pistoaluettta.
Hyttysen ruokailu kestää noin kolme minuuttia. Yhdestä veriateriasta riittää ravintoa jopa 200 munalle.
VIDEO: Tutkijat kuvasivat hyttysenpistoa ihon alla
Ranskalaistutkijat kuvasivat hyttysenpistoa vuonna 2013 hiiren ihon alla. Videolla näkyvät hiiren läpinäkyvät solut, joita hyttysen joustava imukärsä ohjaa sivuun, kun se suuntaa kohtaa mehukasta verisuonta.
Mikä houkuttaa hyttysiä?
Terassille saapuvat hyttyset voivat pilata mukavan kesäillan. Ja jotkut ihmiset voivat houkuttaa hyttysiä enemmän kuin toiset, joten saattaa olla, että juuri sinä kärsit kutiavista hyttysenpistoista erityisen paljon. Vaikka hyttyset eivät ole kovin tarkkoja siitä, ketä ne pistävät, niilläkin on omat suosikkinsa.
Floridan yliopiston hyönteistutkijan Jonathan Dayn mukaan noin 20 prosenttia ihmisistä on hyttysten mielestä erityisen houkuttelevia.
Hyttysen tuntosarvissa on satoja antureita, joiden avulla hyttynen etsii uhrinsa. Anturit aistivat hajuja ja uloshengitysilman hiilidioksidia ja asetonia jopa 50 metrin etäisyydeltä.
Onneksi hyttysten torjuntaan on olemassa keinoja. Kutiavilta pistoista voi välttyä, jos ei haise hieltä ja käyttää vaaleita vaatteita.
Erityisesti hyttysiä kiinnostavat:
- Värit: Hyttysen näkö toimii parhaiten myöhään iltapäivällä, kun valo ei ole liian kirkas. Tummat värit, kuten musta, tumman sininen ja punainen, erottuvat ympäristöstä ja osuvat hyttysten silmään.
- Hiilidioksidi: Uloshengitysilman hiilidioksidi vetää hyttysiä puoleensa. Kiivas aineenvaihdunta lisää elimistön tuottaman hiilidioksidin määrää.
- Lämpö: Ruumiinlämpösi vaikuttaa siihen, miten houkutat hyttysiä. Mitä enemmän lämpöä elimistösi tuottaa, sitä kiivaammin hyttyset kiusaavat sinua.
- Koko: Isokokoiset ihmiset saavat usein enemmän hyttysenpistoja kuin pienet ihmiset. Koska heidän elimistössään on enemmän soluja, he tuottavat enemmän hiilidioksidia ja lämpöä.
- Asetoni: Hyttyset pitävät asetonista. Ne haistavat sen uloshengitysilmasta. Siksi diabeetikot, paastolla olevat ja ihmiset, jotka syövät paljon hiilihydraatteja, ovat erityisesti hyttysten mieleen.
- Raskaana olevat: Raskaana olevat naiset saavat kaksi kertaa niin paljon hyttysenpistoja kuin naiset, jotka eivät ole raskaana. Syynä ei ole naisten koko, vaan se, että raskaana ollessaan nainen erittää hyttysiä houkuttelevia hajuaineita ja tuottaa enemmän lämpöä kuin normaalisti.
- Tietty veriryhmä: Jotkin veriryhmät ovat erityisesti hyttysten mieleen. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että hyttynen laskeutuu kaksi kertaa niin useasti O-veriryhmän edustajan iholle kuin sellaisen henkilön iholle, jonka veriryhmä on A.
- Hiki: Hiki ja liikunnan aikana lihaksiin syntyvä maitohappo vetävät hyttysiä puoleensa.
- Jalkahiki: Jalkahiki sinällään ei haise, mutta jalassa viihtyvät bakteerit, jotka hajottavat jalkahikeä, synnyttävät voihappoa. Voihappo houkuttelee tehokkaasti hyttysiä.
Mitä koirashyttynen syö?
Veressä on paljon ravintoaineita, rasvaa ja proteiineja, joita naarashyttynen tarvitsee tuottaakseen paljon munia.
Koirashyttynen sen sijaan ei koskaan ime verta, ja monilla hyttyslajeilla koiraat eivät edes voisi imeä verta. Koiraan imukärsässä ei nimittäin ole naaraan imukärsän tavoin stilettejä, jotka lävistävät ihon ja verisuonet. Koirashyttynen elääkin yksinomaan kukkien medellä ja hedelmien mehulla.
Hyttysten ininä ei muuten aina tarkoita sitä, että on syytä varoa hyttysenpistoa. Joillakin hyttyslajeilla nimittäin ainoastaan koiraat inisevät ja verenhimoiset naaraat ovat äänettömiä.
Mistä hyttyset eivät pidä?
Ihmiset ovat läpi historian taistelleet hyttysiä vastaan. Muinaiset egyptiläiset hieroivat itseensä kasviöljyjä välttääkseen hyttysten pistot, intiaanit puolestaan torjuivat hyttysiä tulilla ja hieromalla ihoonsa mutaa.
Ja taistelu jatkuu. Vaikka tutkijat edelleenkin etsivät täydellistä hyttysten karkotustapaa, pieniä kiusanhenkiä osataan jo pitää poissa ihmisten iholta monilla menetelmillä. Tutkijat ovat myös saaneet selville, mitkä keinot eivät tepsi.
Tässtä tieteen arvio erilaisista hyttysten karkotusmenetelmistä.
DEET hyttyskarkotteena
DEET eli dietyylitoluamidi on hyönteiskarkote, jonka Yhdysvaltojen armeija kehitti 1940-luvulla. Aine tuli markkinoille 1957, ja sitä on siitä alkaen käytetty niin hyttysten kuin punkkienkin torjuntaan.
DEET on tutkimusten mukaan tehokkain hyttyskarkote. Tutkimukset osoittavat, että karkotteet, jotka sisältävät 23,8 prosenttia DEETiä suojaavat hyttysiltä jopa viiden tunnin ajan. Luonnollisemmat hyttyskarkotteet antoivat vain noin 20 minuutin suojan.
Hyttyskarkote, joka sisältää DEETiä, on tehokkain torjuntakeino.
Vaikka DEET on jo vanha tuote, sen tehokkuuden salaisuutta on ollut vaikeaa selvittää.
Muutama vuosi sitten oltiin siinä uskossa, että DEET tuhoaa uloshengitysilman hiilidioksidia, mutta tuoreimmat tutkimukset antavat viitteitä siitä, että DEET sekottaa hyttysten hajureseptorit niin, että hyttyset eivät löydä ihmisten luo.
DEET tehoaa hyttysiin, mutta sen käytöstä kiistellään. Aiemmissa tutkimuksissa DEET on yhdistetty myrkytystapauksiin, neurologisiin häiriöihin, normaalia korkeampaan kivessyöpäriskiin ja haittavaikutuksiin niin eläimille kuin ympäristölle.
Tuoreimmissa tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että jos DEETiä käytetään oikein, myrkytysten ja neurologisten häiriöiden riski on minimaalinen. Lisäksi tutkimuksesta, jossa DEET yhdistettiin kivessyöpään, kiistellään, sillä sen tulokset ovat Yhdysvaltojen terveysviranomaisen CDC:n mukaan puutteelliset.
Yleisesti tutkijat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että DEET on suurina annoksina vahingollista sekä kaloille että vedessä eläville hyönteisille.
Suomessa on markkinoilla DEETiä sisältäviä hyttyskarkotteita.
B-vitamiini hyttyskarkotteena
Yleisen neuvon mukaan B-vitamiini karkottaa hyttysiä. Laajassa yhdysvaltalaistutkimuksessa todettiin kuitenkin, että B-vitamiini ei pidä hyttysiä loitolla.
Gintonic hyttyskarkotteena
Raikas gintonic hyttyskarkotteena kuulostaa kiehtovalta ja jopa liian hyvältä ollakseen totta. Ja juuri niin, gintonic ei häädä hyttysiä ympäriltäsi.
Luulo, että gintonic voisi karkottaa hyttysiä ei kuitenkaan ole aivan tuulesta temmattu. 1800-luvulla eurooppalaiset käyttivät kiniiniä, ainetta, joka antaa tonicille katkeran maun, hyttysten levittämän malarian ehkäisyyn ja hoitoon.
Kiniiniä saadaan kiinapuun kuoresta.
Oikeana annoksena nautittuna kiniini voi tappaa malarialoision varhaisessa vaiheessa. SIksi eurooppalaiset joivat veteen ja sokeriin sekoitettua kiniinijauhetta. Sokeri auttoi häivyttämään katkeran maun. Tarinan mukaan siitä kehittyi nykyisin tunnettu tonikki.
Kiniiniä käytetään edelleenkin malarialääkkeenä, mutta koska sillä on monia haittavaikutuksia, se on usein viimeinen keino silloin, kun perinteiset malarialääkkeet eivät tehoa esimerkiksi resistenssin vuoksi. Ja sellaisissa tapauksissa kiniiniä tarvitaan huomattavasti enemmän kuin yhden gintonicin verran.
Nykyisissä tonikeissa on hyvin vähän kiniiniä. Jotta saataisiin tehokas vaikutus malariaa vastaan, ihmisen pitäisi juoda 50 gintonicia.
Hyttyskynttilät hyttyskarkotteena
Tuoksuvat hyttyskynttilät palavat monessa puutarhassa. Vaikka sitronellaöljyllä, fenkoliöljyllä ja eukalyptusöljyllä onkin jonkinlainen hyttysiä karkottava vaikutus, ne toimivat vain silloin, kun niitä levitetään iholle – ja silloinkin vain hyvin lyhyen aikaa.
Yhdysvaltalaistutkimuksissa testattiin eri hyttyskarkotteita. Siinä sitronellaöljyä sisältävällä hyttyskynttilällä ei havaittu minkäänlaista vaikutusta hyttysiin. Pikemminkin näytti siltä, että kynttilä houkutteli paikalle enemmän hyttysiä.
Valkosipuli hyttyskarkotteena
Vaikka valkosipulilla on voimakas tuoksu, se ei kuitenkaan karkota hyttysiä.
Yhdysvalloissa Connecticutin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa valkosipulin nauttimisella ei ollut vaikutusta siihen, montako kertaa koehenkilöt saivat hyttysenpistoja.
Mikä auttaa hyttysenpistoihin?
Vanhan neuvon mukaan pistokohtaa pitää imeä, jotta se ei kutise. Vaikka menetelmä auttaakin jonkin verran ampiaisen ja mehiläisen pistoihin, ei ole todisteita, että se helpottaisi oloa hyttysenpiston jälkeen. Hyttysen imukärsästä ei myöskään erity verisuoneen mitään myrkkyä.
Kun hyttynen pistää sinua, se sylkee ihoon entsyymikoktailia. Useimmilla hyttyslajeilla koktaili puuduttaa ihoa ja estää verta hyytymästä. Pienellä Culiseta annulata -rengaskirsihyttysellä on tosin pieni annos histamiinia syljessään. Juuri histamiini aiheuttaa kutinaa.
Histamiini luo reaktion
Immuunijärjestelmässä histamiini suojaa elimistöä vierailta aineilta. Histamiinin tehtävänä poistaa vieraat aineet elimistöstä siten, että se saa meidät aivastamaan tai itkemään tai raapimaan.
Histamiini liittyy myös allergiaan ja yliherkkyyksiin. Kun immuunijärjestelmän solut reagoivat allergeeniin, esimerkiksi pölyyn tai siitepölyyn, erittyy suuria määriä histamiina, joka voimistaa oireita.
Tähän mennessä on todistettu vain, että rengaskirsihyttysellä on histamiinia syljessään, mutta se ei ole ainoa hyttyslaji, joka aiheuttaa kutisevia pistokohtia. Kun hyttynen pistää ja erittää sylkeään iholle, ihmisen immuunijärjestelmän solut havaitsevat vieraan aineen ja lähettävät käskyn erittää histamiinia. Histamiini kiiruhtaa pistokohtaan. Siellä se sitoutuu niin kutsuttuihin H-reseptoreihin, jotka aktivoivat histamiinin vaikutuksen eli kutinan.
Joillakin ihmisillä kutina helpottaa muutaman tunnin kuluttua, toisilla pistokohdat turpoavat ja kutisevat monta päivää.
Jos hyttynen pistää sinua ensimmäisen kerran, et huomaa mitään, sillä elimistösi ei vielä tunne hyttysen entsyymikoktailia. Seuraavalla kerralla immuunijärjestelmäsi on jo valmiina ja silloin kutiaa.
Jotkut ihmiset saavat hyttysenpistosta voimakkaan reaktion
Antihistamiini voi lievittää hyttysenpiston kutinaa
Antihistamiini estää H-reseptorien toimintaa, joten histamiinin vaikutus pienenee. Siksi antihistamiini on paras tapa hoitaa hyttysenpistoa.
Jos olet erityisen herkkä hyttysenpistoille, kannatta ehkä ottaa antihistamiini jo pari tuntia ennen metsäretkeä. Ja jos saat piston tai monta pistoa, antihistamiinia voi ottaa muutaman päivän ajan kutinaa helpottamaan.
Tutkimuksissa on osoitettu, että kutinaa helpottava geeli voi auttaa hyttysenpistoon, kun sitä verrattiin hoitamattomaan hyttysenpistoon tai plasebohoitoon.
Saako hyttysenpistoa raapia?
Sormet hakeutuvat melkein automaattisesti raapimaan hyttysenpistokohtaa, mutta parasta olisi antaa sen olla rauhassa.
Jos raavit pistokohtaa, saatat vain lisätä alueen kutinaa. Ja jos onnistut raapimaan ihon rikki, siihen voi tulla tulehdus.
Video: Näin hyttynen selviää sateesta
Vesipisara on 50 kertaa niin painava kuin hyttynen. Silti pieni eläin selviää kovastakin sadekuurosta. Hyttysen pienen painon ansiosta törmäys vesipisaran kanssa vapauttaa niin vähän energiaa, että pisara vain jatkaa matkaansa samalla nopeudella. Hyttynen ja pisara yhdistyvät, ja hetken kulutta hyttynen vapauttaa itsensä pisarasta jaloillaan ja siivillään ja lentää pois.