Hyönteisten kuulo
Pystyvätkö hyönteiset erottamaan eritaajuuksisia ääniä?
Hyönteisillä ei ole korvan kaltaista kuuloelintä, mutta niillä on muita rakenteita, joiden avulla ne voivat erottaa monenlaisia ääniä. Niiden kuuloelimet eivät sijaitse päässä, kuten nisäkkäillä, vaan joko takaruumiissa tai raajoissa. Hyönteisten kuuloelinten rakenne on verrattain yksinkertainen: ne koostuvat kalvosta, jonka vastaa toiminnallisesti ihmisen korvan tärykalvoa, ja joukosta aistinsoluja. Kalvo alkaa värähdellä tietyntaajuisen äänen vaikutuksesta. Kun aistinsolut havaitsevat kalvon värähtelyn, ne lähettävät tiedon eläimen aivoihin, joissa syntyy kuuloaistimus. Hyönteisten kuuloelimet reagoivat yleensä vain tietyn, melko pienen taajuusalueen sisällä oleviin ääniin. Tavallisesti ne pystyvät erottamaan lähinnä niitä ääniä, joita saman lajin yksilöt tuottavat. Joissakin tapauksissa kuuloaistilla on myös merkitystä lajin puolustuskyvyn kannalta. Hyönteinen voi aistia esimerkiksi saalistamassa olevan lepakon korkeataajuuksiset kaikuluotaussignaalit. Kun hyönteinen havaitsee ääntelehtivän lepakon, se voi piiloutua. Varsinaisten kuuloelinten lisäksi hyönteisillä on muita välineitä, joilla ne voivat vastaanot-taa ääniärsykkeitä. Hyönteisille ovat tunnusomaisia erilaiset tuntokarvat ja -sarvet, joilla ne tekevät havaintoja ympäristöstään. Nämä tuntoelimet reagoivat herkästi myös ääniaaltoihin, jotka saavat ne värähtelemään. Tuntoelinten värähtely tuottaa eräänlaisen välillisen kuuloaistimuksen, joka täydentää hyönteisten varsinaista kuuloaistia.