Hämähäkkejä on maailmassa vilisemällä: eri lajeja on olemassa yli 45 000, ja niistä noin 650 kuuluu Suomen luontoon.
Muun muassa näihin hämähäkkilajeihin voit törmätä Suomessa:
- Ristihämähäkki
- Vaaksiaishämähäkki
- Varastohämähäkki
- Seeprahyppijä
- Luolahämähäkki
- Pilkkupavukki
- Tuohinopsakki
Tässä lyhyessä katsauksessa kotimaisiin hämähäkkeihin kerrotaan, millä tavalla niihin on viisasta tavatessa suhtautua.
Suomessa tavattavia hämähäkkejä
Hämähäkkejä on kaikkialla, ja monesti lähellä lymyää hämähäkki, vaikkei sen olemassaolosta olisi aavistustakaan. Jotkin hämähäkit näyttäytyvät kuitenkin useammin, toiset puolestaan pysyttelevät visusti piilossa.
Tässä luodaan katsaus hämähäkkeihin, joihin voi törmätä Suomessa.
Ristihämähäkki

Noin vuoden eläviä ristihämähäkkejä näkee useimmiten metsässä.
Koko: Ruumis jopa 1,7 senttiä, jalat enintään kolme senttiä.
Ristihämähäkki on parhaiten tunnettuja täkäläisiä hämähäkkejä. Se on helppo tunnistaa selän vaaleasta ristikuviosta. Ruumis voi olla muuten väriltään vaikkapa harmaa, ruskea, keltainen tai vihreä.
Ristihämähäkki kuuluu risti- eli verkkohämähäkkien heimoon, jonka lajit kutovat tunnusmerkillisiä ratasverkkoja. Verkkojen läpimitta voi olla puoli metriä, ja ristihämähäkki kutoo uuden verkon yleensä joka yö.
Kun verkko valmistuu, ristihämähäkki asettuu sen keskelle odottamaan kärsivällisesti. Ennen pitkää hyönteinen tarttuu verkkoon, ja siinä samassa ristihämähäkki kiiruhtaa sen kimppuun.
Hämähäkki iskee tappavalla annoksella myrkkyä, paketoi saaliseläimensä verkkoon ja imee sen tyhjiin ravintoaineista.
Haluatko tietää lisää Suomen luonnon eläimistä? Lue myös artikkeli Suomen käärmeistä.
Vaaksiaishämähäkki

Vaaksiaishämähäkit muistuttavat erehdyttävästi vaaksiaisia, jotka eivät kudo verkkoa eivätkä tuota myrkkyä. Vaaksiaisilla ei ole myöskään kaksiosaista ruumista. Vaaksiaishämähäkillä on kahdeksan silmää vaaksiaisen kahden sijasta.
Koko: Ruumis jopa sentti, jalat enintään kymmenen senttiä.
Vaaksiaishämähäkin voi tunnistaa pienestä kaksiosaisesta ruumiista ja hyvin ohuista pitkistä jaloista. Yleensä ruskean hämähäkin pää on hieman vaaleampi.
Vaaksiaishämähäkki on synantrooppinen laji, eli sen selviytymisessä ihmisellä on tärkeä osa. Vaaksiaishämähäkki ei kykene elämään ulkona, vaan se tarvitsee lämmitettyjä sisätiloja. Se viihtyy erityisesti ullakoilla ja kellareissa.
Vaaksiaishämähäkki kutoo erikoisen verkon, joka näyttää sekasotkulta verrattuna ratasverkkoon. Vaikka sen verkko ei ole myöskään tahmea, se toimii pyyntivälineenä.
Kun saalis jää kiinni, vaaksiaishämähäkki rientää ruiskuttamaan siihen ruoansulatusnestettä, jotta se pääsee imemään uhrin sisukset.
Pitkäjalkainen hämähäkki syö mielellään muita hämähäkkejä – aina varastohämähäkkejä myöten.
Varastohämähäkki

Varastohämähäkkejä esiintyy yleensä sisällä. Ne voivat elää seitsemän vuotta.
Koko: Ruumis jopa kaksi senttiä, jalat enintään vähän yli kymmenen senttiä.
Varastohämähäkki kuuluu Euroopan suurimpiin hämähäkkilajeihin, ja Suomessa se nousee hämähäkkien kokotilaston ykköseksi.
Varastohämähäkki voi vaikuttaa mustalta, mutta todellisuudessa se on tummanruskea tai harmahtava laji, jolla on kellanruskeat jalat.
Varastohämähäkki kuuluu suppilohämähäkkeihin, joiden verkko on tiheä ja suppilomainen.
Varastohämähäkki kököttää tavallisesti suppilon pohjalla odottamassa, että saaliseläin liikuttaa verkkoa. Liike saa sen lähtemään hyökkäykseen.
Ja hyökkäys on raju.
Huippunopeus 0,53 m/s tekee varastohämähäkistä yhden maailman nopeimmista hämähäkeistä.
Seeprahyppijä

Seeprahyppijäkoiras tanssii erikoisesti siksakkia, kun se on valmis parittelemaan naaraan kanssa.
Koko: Pituus enintään 0,7 senttiä.
Seeprahyppijä on pienehkö hämähäkki, jonka tuntomerkkejä ovat musta ruumis ja valkoiset raidat. Lajilla on kaikkiaan kahdeksan silmää, joista kaksi on muita suurempia ja avainasemassa sekä tilan hahmottamisessa että saaliseläimen paikantamisessa.
Seeprahyppijä kuuluu hyppyhämähäkkeihin, joiden saalistustapana on hypätä saaliseläimen kimppuun, pitää siitä jaloilla kiinni, purra sitä ja lamauttaa se myrkyllä.
Päiväaktiiviset seeprahyppijät viihtyvät metsässä. Ne pitävät auringonpaisteesta, ja sadepäivinä ne voivat hakea suojaa verkosta.
Hämähäkki voi kehrätä seitsemää eri seittiä
Erilaisten kehruurauhastensa ansiosta yksilö pystyy erittämään seitsemää eri seittilaatua, joilla on omat käyttötarkoituksensa.

Lieriömäinen:
Tuottaa kestävää seittiä, jota hämähäkki käyttää munia suojaavaan koteloon.

Siimamainen:
Tuottaa hyvin joustavaa seittirihmaa saaliin pyydystämiseen.

Yhdistävä:
Tuottaa erittäin tarttuvaa seittiä, joka kiinnittää saaliin verkkoon.

Pieni pullomainen:
Tuottaa lujaa seittiä, joka muodostaa verkon runkolangat.

Iso pullomainen:
Tuottaa hämähäkille kannatusseitin, jota pitkin se kulkee.

Päärynänmuotoinen:
Tuottaa langat, jotka kiinnittävät verkon esim. oksiin.

Rypäleenmuotoinen:
Tuottaa seitin, jolla hämähäkki paketoi saaliseläimen.
Luolahämähäkki

Luolahämähäkit eivät nirsoile, vaan ne syövät hämähäkeille epätyypillisesti myös kotiloita.
Koko: Ruumis jopa 1,7 senttiä, jalat noin viisi senttiä.
Luolahämähäkillä on pyöreä tummakuvioinen takaruumis, jonka väri vaihtelee vaalenruskeasta keltaiseen. Lajin jalat ovat suhteellisen pitkät ja väriltään joko tumman- tai vaaleanruskeat.
Nimi kertoo lajin viihtyvän pimeissä onkaloissa. Sitä esiintyy Suomessa Ahvenanmaan lisäksi Turun ympäristössä. Luolahämähäkki saalistaa lähellään liikkuvia hyönteisiä, mutta se pyydystää niitä kutomallaan verkolla vain satunnaisesti.
Luolahämähäkki munii jopa 300 munaa seitistä tekemiinsä munakoteloihin. Ne näyttävät pieniltä verkkoryppäiltä, jotka riippuvat ohuella narulla.
Pilkkupavukki

Pilkkupavukki munii jopa 150 vaaleanpunaista munaa. Ne kehittyvät munakotelossa.
Koko: Enintään 0,8 senttiä pitkä.
Pilkkupavukki on pieni tummanruskea hämähäkki, jonka litteä pyöreä takaruumis kiiltää ikään kuin se olisi rasvattu.
Lajilla on tavallisesti vaaleita kuvioita takaruumiissaan, mutta ne eivät erotu aina yhtä selvästi. Samoin on takaruumiin tunnusmerkillisten vaaleiden juovien laita.
Pilkkupavukki elää sekä sisätiloissa että ulkona. Se saalistaa pyyntiverkolla pieniä hyönteisiä.
Toisin kuin ristihämähäkki, joka odottaa saaliseläintä verkkonsa keskellä, pilkkupavukki vaanii yleensä tilaisuutta iskeä verkkonsa lähettyvillä.
Tuohinopsakki

Tuohinopsakki kuuluu Suomen luonnonvaraisiin hämähäkkeihin.
Koko: Enintään 0,6 senttiä pitkä.
Tuohinopsakki on pieni Suomen luonnossa esiintyvä hämähäkki, jolla on litteässä ruumiissaan vaaleita ja tummia kuvioita. Keskellä olevan kuvion takia lajia nimitetään myös pääkallonopsajalaksi.
Luonnossa laji sulautuu ulkonäöltään taustaan, ja sekä saaliseläinten että ihmisten on vaikea havaita sitä etenkin tuohelta.
Onko Suomessa myrkyllisiä hämähäkkejä?
Valtaosa Suomessa esiintyvistä hämähäkeistä tuottaa myrkkyä.
Silti muilla kuin niiden saaliseläimillä, kuten pienillä hyönteisillä ja muilla hämähäkeillä, ei ole syytä pelkoon. Täkäläisten hämähäkkien myrkky on niin tehotonta, ettei se voi vahingoittaa ihmistä.
Valemustaleski voi tuoda myrkkyä Pohjolaan
lmaston lämpenemisestä voi kuitenkin seurata, että Pohjolassakin täytyy tottua myrkyllisempiin hämähäkkeihin, kuten Steatoda nobilis -lajiin eli valemustaanleskeen.
Valemustaleski on Englannin myrkyllisin hämähäkki, ja siitä on tehty havaintoja viime vuosina Saksassa.

Valemustaleski on jalkoineen noin 32 mm pitkä.
Valemustanlesken myrkky ei ole hengenvaarallista, mutta sen vaikutus vertautuu ampiaisenpistoon. Puremakohta voi esimerkiksi tulehtua ja turvota, ja myrkky aiheuttaa pahoinvointia. Valemustaleski voi kuitenkin olla toisella tavalla vaarallinen ihmisille.
Tuoreessa irlantilaistutkimuksessa selvisi, että valemustaleski levittää bakteereja, joista 12 voi aiheuttaa vakavan tulehduksen ihmiselle. Osa näistä bakteereista oli vastustuskylyisiä yleisille antibiooteille.
Tutkijat toteavat kuitenkin, että näihin vaarallisiin bakteereihin tepsivät toiset antibiootit.
Suomessa on toistaiseksi säästytty kivuliailta hämähäkinpuremilta. Pahimmassa tapauksessa oireet ovat vastanneet kirvelevää nokkosen polttamaa.
Suomessa on vain kourallinen hämähäkkejä, jotka voivat purra tosissaan ihmistä. Niihin kuuluvat muun muassa:
- Varastohämähäkki
- Rantahämähäkki
- Varjokaarnakki
- Ristihämähäkki
- Ampiaishämähäkki
Kuinka isoja Suomen hämähäkit ovat?
Täkäläisiä hämähäkkejä ei löydy kansainvälisessä vertailussa kookkaimpien joukosta. Silti Suomessakin elää lajeja, joita ei voi olla kohdatessa huomaamatta.
Jalkojen pituuden perusteella varastohämähäkkiä voidaan pitää Suomen suurimpana hämähäkkinä.

Suomen hämähäkeistä varastohämähäkillä on pisin raajankärkien väli.
Varastohämähäkillä on noin kymmensenttiset jalat. Silti niillä on mittaa vain kolmasosa maailman suurimman hämähäkin jalkojen pituudesta.
Heteropoda maxima -jahtihämähäkin jalat voivat nimittäin olla peräti 30 senttiä pitkät.

Kokovertailu: vasemmalla varastohämähäkki ja oikealla maailman kookkaimman hämähäkkilajin, Heteropoda maximan, edustaja.
Varastohämähäkki viihtyy – kuten nimestä voi päätellä – sisätiloissa. Se suosii pimeitä ja rauhallisia loukkoja esimerkiksi kellareissa ja ullakoilla. Varastohämähäkin voi hyvin bongata omassa kodissaan.
Pelkän ruumiinpituuden perusteella Suomen suurimpana hämähäkkinä voidaan pitää rantahämähäkkiä.
Rantahämähäkin ruumis voi olla jopa kaksi senttiä pitkä. Varastohämähäkillä sen pituus on noin 1,5 senttiä.

Rantahämähäkin tuntomerkkeihin kuuluvat ruumiin vaaleat pitkittäisjuovat.
Toisin kuin varastohämähäkki rantahämähäkki suosii märkää elinympäristöä. Siksi on melko epätodennäköistä, että rantahämähäkkiin törmää kotonaan.
Luonnossa rantahämähäkit saalistavat sammakonpoikasia ja pieniä kaloja ja saattavat jopa sukeltaa pelätessään itse joutuvansa pedon kynsiin.
Lue myös maailman myrkyllisimmistä hämähäkeistä.