Tunnetuista noin 50 000 hämähäkkilajista noin 200 lajia on enemmän tai vähemmän myrkyllisiä ihmiselle.
Niistä vain neljän suvun lajit voivat tappaa ihmisen. Niitä voidaan kutsua ”lääketieteellisesti merkittäviksi hämähäkkilajeiksi” ja niihin kuuluvat suvut: Atrax, Latrodectus, Loxosceles ja Phoneutria.
Nämä erityisen myrkylliset hämähäkit elävät trooppisilla ja subtrooppisilla seuduilla eivätkä selviä kylmemmässä.
Vaikka Pohjois-Eurooppaan eksyisi esimerkiksi konttialuksen mukana jokin maailman myrkyllisimmistä hämähäkeistä, se ei selviäisi täällä luonnossa kovin monta päivää hengissä.
Maailman myrkyllisimmät hämähäkit
Maailman myrkyllisimmät hämähäkit ovat hyvin erikokoisia ja elävät eri mantereilla. Yhteistä niille on kuitenkin se, että niiden puremalta kannattaa yrittää välttyä.
Nämä ovat maailman myrkyllisimmät hämähäkit:
- Latrodectus bishopi
- Latrodectus geometricus
- Punaselkähämähäkki
- Mustaleski
- Loxosceles reclusa
- Brasilianvaeltajahämähäkit
- Atrax robustus
Maailman myrkyllisimmät hämähäkit käyttävät kahdentyyppisiä myrkkyjä: nekrotisoivia myrkkyjä, jotka aiheuttavat kudostuhoja, ja neurotoksisia hermostoon vaikuttavia myrkkyjä.
Useimmat myrkylliset hämähäkit käyttävät myrkkyä uhrin lamauttamiseen, mutta jotkin aggressiiviset hämähäkkilajit voivat käyttää myrkkyä myös itsepuolustukseen. Kun myrkyllinen hämähäkki puree ihmistä, kyse on aina puolustautumisesta.
Jatka lukemista, niin saat tietää lisää maailman myrkyllisimmistä hämähäkeistä.
Latrodectus bishopi

Latrodectus bishopi elää Floridan hiekkasärkillä ja on mustanlesken melko harvinainen sukulaislaji.
- Myrkky: Hermomyrkky. Hakeudu lääkäriin, jos haava tulehtuu.
- Elinalue: Pääasiassa Florida
- Tieteellinen nimi: Latrodectus bishopi
- Suku: Latrodectus
- Koko: Naaraan ruumiin pituus on 1,2–1,6 senttiä, koiraan vain kolmannes siitä.
Latrodectus bishopi on sukua mustalleleskelle, ja sen tunnistaa punaisista jaloista ja eturuumiista. Takaruumis on pohjaväriltään musta ja täynnä punaisia tai oransseja pilkkuja. Takaruumiin alapuolella on kuvio, joka voi olla tiimalasin, kolmion tai jonkin muun muotoinen.
Kaikki Latrodectus-sivun hämähäkit tuottavat hermomyrkkyä, joka lamaa hermostoa ja on myös ihmiselle myrkyllistä.
Latrodectus bishopi ei ole aggressiivinen laji, ja se puree harvoin ihmisiä eikä sen tiedetä tappaneen ketään.
Myrkky voi aiheuttaa lihaskipuja, pahoinvointia ja mahdollisesti kouristuksia.
Latrodectus geometricus

Latrodectus geometricus on levinnyt laajalle. Lajia tavataan Etelä-Afrikassa, Japanissa ja Australiassa,Yhdysvalloissa, Väli-Amerikassa ja Tyynellämerellä Havaijilla.
- Myrkky: Hermomyrkky. Hakeudu lääkäriin, jos haava tulehtuu.
- Elinalue: Trooppiset ja subtrooppiset ilmastovyöhykkeet
- Tieteellinen nimi: Latrodectus geometricus
- Suku: Latrodectus
- Koko: Naaraan ruumiin pituus on 1,2–1,6 senttiä, koiraan vain kolmannes siitä.
Latrodectus geometricus on myös sukua mustalleleskelle. Se on väritykseltään ruskea ja väri voi vaihdella vaaleanruskeasta lähes mustaan.
Latrodectus geometricuksen takaruumiissa on oransseja, keltaisia, valkoisia ja mustia kuvioita, ja takaruumiin alaosassa on oranssi tiimalasikuvio. Muiden Latrodectus-suvun hämähäkkien tavoin se tuottaa hermomyrkkyä.
Latrodectus geometricusta pidetään vähemmän myrkyllisenä kuin mustaaleskeä, koska se ruiskuttaa vähemmän myrkkyä puraistessaan.
Latrodectus geometricuksen purema voi silti aiheuttaa lihaskipuja, pahoinvointia, kouristuksia ja punoitusta.
Lääkäriä tarvitaan harvoin, eikä kukaan ole kuollut lajin puremaan.
Punaselkähämäkki

Punaselkähämäkillä on tapana, että naaras syö koiraan. Naaraalle tosin maistuvat vain hyviksi lisääntyjiksi todetut koiraat ja muut saavat pötkiä pakoon.
- Myrkky: Hermomyrkky. Hakeudu lääkäriin, jos haava tulehtuu.
- Elinalue: Australia, Kaakkois-Aasia ja Uusi-Seelanti
- Tieteellinen nimi: Latrodectus hasselti
- Suku: Latrodectus
- Koko: Naaras on noin senttimetrin mittainen, koiras vain kolmesta neljään milliä.
Punaselkähämäkin ruumis on musta, ja takaruumiissa on oranssinpunainen raita.
Punaselkähämähäkkiä tavataan etupäässä Australiassa, missä se viihtyy myös kaupungeissa ja hakeutuu ajoittain ihmisasuntoihin.
Muiden Latrodectus-suvun hämähäkkilajien tavoin punaselkähämähäkki ei ole aggressiivinen. Se voi kuitenkin puraista suojellessaan muniaan.
Punaselkähämähäkin puraisu aiheuttaa paikallista kipua pureman ympäristössä, imusolmukkeiden turvotusta, hikoilua ja sykkeen kiihtymistä.
Oireiden voimakkuus vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon hämähäkki on ruiskuttanut puremaan myrkkyä. Määrä ei ole koskaan tappava.
Vaikka punaselkähämähäkki puraisee muutamaa sataa ihmistä vuodessa, kuolemantapauksia ei ole raportoitu yhtään.
Mustaleski

Jokainen mustanlesken myrkkytippa on 15 kertaa niin voimakasta kuin kalkkarokäärmeen myrkky.
- Myrkky: Hermomyrkky. Hakeudu lääkäriin, jos saat pureman.
- Elinalue: Pääasiassa Yhdysvallat
- Tieteellinen nimi: Latrodectus mactans
- Suku: Latrodectus
- Koko: Naaraan ruumiin pituus on 1,2–1,6 senttiä, koiraan vain kolmannes siitä.
Mustanlesken takaruumis on kiiltävän musta, ja sen alapinnalla on punainen tiimalasikuvio.
Mustaleski on Latrodectus-suvun pelätyin laji, mutta sen myrkkyä ei silti voi pitää erittäin vaarallisena. Vaikka mustanlesken hermomyrkkyyn on kuollut ihmisiä, kuolemia ei ole rekisteröity vuoden 1983 jälkeen.
Tämä johtuu siitä, että mustaleski on päässyt puremaan ihmistä entistä harvemmin, ja siitä, että puremia on opittu hoitamaan paremmin.
Mustaleski ei silti ole vaaraton. Vaikka usein sen purema aiheuttaa lähinnä kipua, turvotusta ja punoitusta, myrkytys voi kehittyä vaarallisemmaksi jo 30–60 minuutissa.
Tällöin oireet voivat olla vaikeita lihaskouristuksia, verenpaineen kohoamista voimakkaasti ja sykkeen kiihtymistä. Jos myrkky pääsee lamaamaan hengityslihakset, hengitys voi pysähtyä ja johtaa kuolemaan.
Vakavien oireiden riski on suurin lapsilla, ikääntyneillä ja terveydeltään heikolla, mutta muidenkin kannattaa aina hakeutua mustanlesken pureman jälkeen lääkäriin saadakseen vastamyrkkyä tai muuta hoitoa.
Loxosceles reclusa

Vaikka Loxosceles reclusarun on ihmiselle myrkyllinen, eteläamerikkalaiset villa-apinat syövät niitä saamatta myrkytystä.
- Myrkky: Nekrotisoiva myrkky. Hakeudu lääkäriin, jos saat pureman.
- Elinalue: Yhdysvallat
- Tieteellinen nimi: Loxosceles reclusa
- Suku: Loxosceles
- Koko: Pituus noin 2,5 senttiä.
Loxosceles reclusa -hämähäkillä on vaalea karvaton ruumis ja ruumiin etuosassa viulumainen kuvio. Joskus sitä nimitetäänkin viuluhämähäkiksi.
Toisin kuin useimmilla muilla hämähäkeillä Loxosceles reclusalla on vain kuusi silmää, vaikka niitä yleensä on hämähäkeillä kahdeksan.
Laji elää luolissa ja muissa suojaisissa paikoissa, mutta sitä tavataan toisinaan myös kodeissa, missä se piiloutuu lakanoiden ja peittojen väliin.
Loxosceles reclusa on ihmiselle myrkyllinen, ja sen purema aiheuttaa 6–8 tunnin päästä turvotusta ja verisuonivaurioita purrulla alueella.
Lajin nekrotisoiva myrkky sisältää nimittäin entsyymiä, joka hajottaa kudoksia ja aiheuttaa vaikeasti paranevan haavan.
Pahimmassa tapauksessa vaikea haavauma voi tappaa, mutta valtaosassa tapauksista niin ei käy. Purema vaatii silti aina lääkärin hoitoa.
Brasilianvaeltajahämähäkit

Tavallisten myrkytysoireiden lisäksi brasilianvaeltajahämähäkkien purema voi aiheuttaa miehille pitkäkestoisen ja kivuliaan erektion, koska se stimuloi parasympaattista hermostoa.
- Myrkky: Hermomyrkky. Hakeudu heti lääkäriin.
- Elinalue: Etelä-Amerikka
- Tieteellinen nimi: Phoneutria fera, Phoneutria nigriventer jne.
- Suku: Phoneutria
- Koko: Pituus jopa 15 senttiä.
Brasilianvaeltajahämähäkkilajit voi tunnistaa isosta karvaisesta ruumiista. Etumaisissa jaloissa on alapuolella mustia ja valkoisia viiruja, jotka tulevat näkyviin, kun eläin asettuu takajalkojen varaan uhkaavaan asentoon kohottaen etujalat.
Brasilianvaeltajahämähäkit ovat käytökseltään aggressiivisia, eivätkä ne epäröi hyökätä, jos ne tuntevat itsensä uhatuksi.
Brasilianvaeltajahämähäkit metsästävät aktiivisesti ravintoa päivällä, minkä jälkeen ne hakeutuvat yöksi suojaan esimerkiksi banaaninlehden alle tai kenkään. Viimeksimainitusta syystä ne joutuvat suhteellisen usein tekemisiin ihmisten kanssa.
Vuonna 2006 Brasiliassa raportoitiin 2 700 brasilianvaeltajahämähäkin puremaa – eikä myrkyllisen lajin puraisua voi olla huomaamatta.
Brasilianhämähäkin purema on nimittäin hyvin kivulias ja voi johtaa sokkiin. Yleisiä oireita ovat lisäksi vapina, sykkeen kiihtyminen, hikoilu, kylmänväreet, ahdistuneisuus ja oksentelu.
Hämähäkki erittää hermomyrkkyä, ja myrkyn kemialliseen koktailiin sisältyvät histamiini ja serotoniini iskevät hermostoon.
Brasilianvaeltajahämähäkit ruiskuttavat puraistessaan haavaan kahdeksan milligrammaa myrkkyä, mikä riittää tappamaan 300 hiirtä ja toisinaan myös ihmisen. Vuoden 1903 jälkeen kuolemantapauksia tiedetään kuitenkin olleen vain 15.
Useimmat toipuvat puremasta vuorokauden tai kahden kuluessa, ja puraistuista vain 2,3 prosenttia tarvitsee selvitäkseen hengissä vastamyrkkyä. Puremaa kannattaa silti aina näyttää lääkärille.
Atrax robustus

Vaikka ihminen voi kuolla Atrax robustus -hämähäkin puremaan, koirat, kissat ja rotat ovat myrkylle lähes immuuneja.
- Myrkky: Hermomyrkky. Hakeudu heti lääkäriin.
- Elinalue: Australia, Kaakkois-Aasia ja Uusi-Seelanti
- Tieteellinen nimi: Atrax robustus
- Suku: Atrax
- Koko: Ruumis voi olla viisi senttiä pitkä ja jalkojen kärkiväli jopa kahdeksan senttiä.
Atrax robustus on suhteellisen suuri lintuhämähäkkejä muistuttava laji, jonka ruumis on kiiltävän tummanruskea ja jonka jaloissa on selkesti erottuva karvoitus. Lisäksi sillä on näyttävät leukakoukut, joita se heiluttelee, kun se tuntee itsensä uhatuksi.
Atrax robustus on maailman myrkyllisin hämähäkkilaji. Se elää Itä-Australiassa kosteilla viileillä alueilla puiden ja puunrunkojen alla.
Myrkyllinen laji syö kuoriaisia, torakoita ja kotiloita, joiden kimppuun se käy piilostaan ja jotka se sitten raahaa onkaloonsa syödäkseen.
Atrax robustuksen myrkky on neurotoksista, ja se voi aiheuttaa kovia kipuja, vapinaa, lihaskouristuksia, näköhäiriöitä ja hengitystä säätelevän keskuksen lamaantumisen.
Atrax robustuksen purema voi tappaa jo 15 minuutissa, ja siksi hoitoon on hakeuduttava heti.
Puremat ovat kuitenkin harvinaisia, ja hoito on tehokasta. Siksi kukaan ei ole kuollut niihin vuoden 1981 jälkeen, kun niihin kehitettiin vastamyrkky.