Kutova hämähäkki välttää toisten verkot

Useimmilla hämähäkkilajeilla on raajoissaan välineet, jotka antavat seitissä liikkumiseen sekä pitoa että luistoa. Esimerkiksi verkkoja kutovien lajien jokaisen raajan päässä on kolme kynsimäistä uloketta. Niissä on sahalaita, joka estää otetta seitistä lipsumasta.

Seittiä hämähäki tuottavat takaruumiinsa kehruunystyillä. Niistä erittyvät ohuet rihmat liittyvät joustavaksi, lujaksi ja usein myös tahmeaksi langaksi, josta saaliseläin ei kiinni tartuttuaan pääse pyristelemään irti. Hämähäkkiä itseään se ei pysäytä, sillä eläimen ihosta ja kynsistä tihkuu öljyä, joka eristää sen seitistä.

Jotkin lajit varmistavat oman turvallisuutensa kutomalla pääverkon ulkopuolelle jäävän erillisen lepoalueen liukkaasta seitistä, vaikka muu verkko olisi tahmeaa. Näin niiden ei tarvitse noudattaa siellä erityistä varovaisuutta.

Lue lisää aiheesta: Maailman suurin hämähäkki

Pyyntiverkkoja kutovat hämähäkkilajit eivät siis takerru helposti oman tai toisen lajin yksilöiden kutomiin verkkoihin. Verkot muistuttavat rakenteeltaan ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan toisiaan siinä määrin, että omassa seitissä liikkumista helpottavat keinot, kuten öljyn erittäminen, toimivat myös muualla. Lisäksi on harvinaista, että itse verkolla saalistava hämähäkki edes kävisi kokemassa vieraita verkkoja.

Kaikki hämähäkkilajit eivät kuitenkaan kudo verkkoja. Luonnossa laajasti liikkuville ja juosten saalistaville tai paikoillaan saalista väijyville hämähäkkilajeille voi käydä köpelösti, jos ne törmäävät toisen lajin virittämään ansaan. Koska niillä ei ole liukastusöljyä turvanaan, ne kietoutuvat pyyntiverkkoon yhtä varmasti kuin muutkin niveljalkaiset.