Eläinten viimeinen matka

Yksi luonnontieteen sitkeimmistä romantisoiduista legendoista on kertomus norsujen hautausmaasta eli paikasta, jonne vanhat norsut menevät kuolemaan. Legenda on luultavasti syntynyt siitä, että on löydetty paikkoja, joissa kokonainen norsulauma on kuollut esimerkiksi pitkän kuivuuden vuoksi. Ajatus siitä, että sairas tai kuoleva eläin jättää laumansa ja hakeutuu yksinäisyyteen ja toisaalle kuolemaan, on kiehtonut ihmisiä tuhansia vuosia. Epäilemättä sairas eläin huomaa, että sen voimat ovat heikkenemässä. Sellaisessa tilanteessa eläin luonnollisesti yrittää piiloutua, jotta se ei päätyisi petoeläimen saaliiksi. Eläimet siis hakeutuvat piiloon vaistonvaraisesti, mutta ihmiset ovat selittäneet eläinten käyttäytymisen siten, että eläin vaeltaa yksinäisyyteen kuolemaan. Ei tiedetä varmasti, ymmärtävätkö eläimet, mitä kuolema merkitsee. Eläinten on nähty tönivän kuollutta lajitoveriaan päiväkausia yrittäen saada tätä nousemaan. Joidenkin apinoiden on havaittu kanniskelevan kuollutta poikastaan monta päivää, ja valaiden on nähty tyrkkivän kuollutta poikasta kohti pintaa. Näiden havaintojen perusteella on päätelty, että eläimet eivät käsitä, että niiden poikaset tai lauman jäsenet ovat kuolleet.