Eläinten aistit

Eläinten aistit

Eläin tarvitsee keinoja, jolla se pystyy havainnoimaan ympäristöään, suunnistamaan siinä ja hankkimaan ravintoa. Tätä varten eläimille on kehittynyt erilaisia aisteja, joilla ne havaitsevat valoa, ääntä tai jopa sähköä.

Eläin tarvitsee keinoja, jolla se pystyy havainnoimaan ympäristöään, suunnistamaan siinä ja hankkimaan ravintoa. Tätä varten eläimille on kehittynyt erilaisia aisteja, joilla ne havaitsevat valoa, ääntä tai jopa sähköä.

S.Rohrlach / shutterstock

Ensimmäisten alkeellisten eläinten aistimista ei tiedetä juuri mitään, mutta nykyisten eläinten aistien kirjo on suuri. Joidenkin eläinten silmät ovat alkeellisia pigmenttitäpliä, jotka kykenevät erottamaan vain valoisan tai pimeän, mutta toisilla on hyvin kehittyneet silmät, jotka muodostavat ympäristöstä yksityskohtaisia ja monivärisiä kuvia.

Aistien tärkein tehtävä on auttaa eläintä suunnistamaan eli selvittää, missä se sijaitsee ympäristöönsä nähden. Aisteilla havaitaan myös ravintoa, vihollisia tai parittelukumppaneita. Joskus aisteilla voi olla myös mutkikkaampia tehtäviä. Esimerkiksi lohet löytävät reitin mereltä synnyinseudulleen kutemaan maistelemalla vettä.

Aistien kompromissi

Aistinelimillä kerättävän informaation käsittely vaatii paljon aivokapasiteettia. Siksi millään eläimellä kaikki aistit eivät voi olla huippuluokkaa. Useimmilla lajeilla on yksi tai ehkä kaksi erittäin herkkää aistia. Rotalla tarkin on hajuaisti, petolinnuilla näkö ja kissalla kuulo. Tällöin muut aistit ovat vastaavasti heikompia. Eri aistien välille on kehittynyt sellainen kompromissi, joka takaa kullekin eläinlajille parhaat mahdollisuudet jäädä henkiin sen omassa elinympäristössä.

Joidenkin lajien aistit ovat niin erikoistuneita, että eläin rekisteröi ainoastaan kaikkein oleellisimman informaation ärsyketulvasta. Esimerkiksi eräiden sammakoiden kuulo toimii niin, etteivät ne kuule muuta kuin lajitoveriensa kurnutuksen, mutta sen ne erottavat hyvin pitkänkin matkan päästä.