Eläinten äänikuninkaat
Eläimet viestivät mm. ääntelemällä. Mitkä lajit tuottavat kovimpia ääniä?
Äänekkäin maaeläin lienee leijona. Täysikasvuiset urokset rajaavat karjumalla lauman reviirin, ja sopivissa sääoloissa karjunta kantautuu kilometrien päähän. Kun useat leijonaurokset ovat karjuneet yhtä aikaa, ääni on kuultu jopa yhdeksän kilometrin etäisyydellä. Myös virtahevot mylvivät kovaäänisesti. Niiden äänet tavoittavat myös veden alla olevat lajitoverit. Euroopan nisäkkäistä äänekkäimpiä ovat saksanhirvet. Uroshirvien huudot voi kuulla metsässä kilometrin päästä. Norsut viestivät äänillä, joista vain osan ihminen erottaa. Kuultavien äänten lisäksi norsut käyttävät infraääniä, jotka kantavat vähintään 4–5 kilometrin matkan. Suotuisissa oloissa kantomatka on vielä pitempi. Kädellisten joukossa on useita meluisia lajeja. Äänekkäimpiä kädellisiä ovat kierteishäntäapinoihin kuuluvat eteläamerikkalaiset mölyapinat, jotka huutavat kuorona. Mekkalan tarkoituksena on kertoa toisille laumoille ryhmän sijainti. Mölyapinoiden ääntely on vivahteikasta. Siinä on erotettavissa röhkimis-, mouruamis-, kiljumis- ja karjumisääniä. Kovaäänisimmän eläimen tittelin jakavat useat valaslajit. Sini- ja sillivalas tuottavat suihkumoottorin melun ylittävää ääntä, jonka voimakkuudeksi on mitattu 188 dB. Näiden äänten on todettu kulkevan vedessä 850 km. Kaskelotin ja sarvivalaan lyhytkestoisten äännähdysten voimakkuus voi olla jopa 200 dB.