Eläinlajien kokonaismäärä

Uuden eläinlajin määrittäminen vaatii tarkkaa tutkimusta. Kun voidaan olla varmoja, että kyse on uudesta lajista, laji kuvataan tieteellisesti ja sille annetaan latinankielinen nimi. Ymmärrettävistä syistä prosessi kestää kauan: siitä, kun eläin havaitaan, voi mennä vuosia, ennen kuin se luokitellaan ja kirjataan lajiluetteloon. Koska lajiluettelo ei ole ajantasainen, se ei anna aivan totuudenmukaista kuvaa tunnettujen eläinlajien määrästä. Uusia lajeja havaitaan jatkuvasti, mikä kertoo siitä, että maapallo on yhä monin osin tutkimaton planeetta. Uusia isoja eläinlajeja löydetään harvakseltaan, kun taas pienten lajien luetteloa joudutaan täydentämään melko tiuhaan tahtiin. Yksi kookkaimmista viime vuosikymmeninä luokitelluista uusista lajeista on 4,5 metrin pituinen suurisuuhai (Megachasma pelagios), joka löydettiin sattumalta 1976. Suurin osa eli peräti noin 80 prosenttia nykyään tunnetuista lajeista kuuluu ns. niveljalkaisiin. Niveljalkaiset jaetaan kolmeen alajaksoon: leukakoukullisiin (mm. hämähäkkieläimet), äyriäisiin (mm. planktonissa yleiset hankajalkaiset) ja yhtenäisjalkaisiin (mm. tuhatjalkaiset). Niveljalkaisia on luokiteltu yli miljoona lajia, joista Suomessa tavataan noin 22 500. Käsitykset maapallon eläimistön lajimäärästä vaihtelevat suuresti. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että valtaosa eläinlajeista on jo löydetty, kun taas osa uskoo, että mm. huonosti tunnetuissa valtamerissä riittää luokiteltavaa vielä pitkään. Arviot vielä löytämättömien eläinlajien määrästä vaihtelevat alle parista miljoonasta peräti yli sataan miljoonaan.