Eläinkannan koon selvittäminen

Tarkimpaan tulokseen päädytään silloin, kun on mahdollista laskea kaikki tietyn alueen eläinyksilöt. Yleensä luonnonvaraisten eläinten määrää ei kuitenkaan pystytä selvittämään näin täsmällisesti. Laskentaa vaikeuttavat esimerkiksi eläinten lajiominainen käyttäytyminen, kuten yöaktiivisuus, ja kannan tiheys – tai harvuus. Jos eläinpopulaation kokoa on mahdotonta laskea täsmällisesti, käytetään laskentaan perustuvia arviointimenetelmiä. Mm. lintumääriä selvitetään tekemällä havaintoja tietyn kokoisella alueella esiintyvistä yksilöistä. Kun määräalalta saadut tiedot kannan tiheydestä suhteutetaan lajin koko esiintymisalueeseen, voidaan esittää likimääräinen arvio lajin yleisyydestä. Luku on todellakin vain viitteellinen, sillä yksilömäärät voivat vaihdella paljonkin esiintymisalueen eri osissa. Joillekin eläinlajeille on ominaista säännöllinen kevät- ja syysmuutto. Muuttavia eläimiä laskemalla saadaan summittainen käsitys lajin yksilömääristä. Esimerkiksi muuttolinnut suosivat vakiintuneita lentoreittejä, joiden varrella niitä voidaan laskea. Sama pätee mm. harmaavalaisiin, jotka liikkuvat laajalla alueella. Ne vaeltavat Tyynenmeren pohjoisosista Kalifornian rannikolle lisääntymään. Niiden kannanvaihteluista saadaankin luotettavinta tietoa laskemalla Kalifornian rannikolla havaitut yksilöt.”Lymyilevien” eläinlajien yksilömäärät ovat vaikeasti laskettavissa. Tutkimuksissa joudutaan usein turvautumaan välilliseen tietoon eläinten esiintymisestä, kuten äänihavaintoihin ja erilaisiin merkkeihin ulosteista jalanjälkiin. Mm. sademetsien eläinkantojen kokoa on käytännössä mahdotonta selvittää tarkasti. Eläinpopulaatioiden kehitystä voidaan tarkkailla myös merkitsemällä yksilöitä. Kannasta voidaan esimerkiksi rengastaa tietty määrä yksilöitä. Seuraavassa tutkimusvaiheessa otetaan taas kiinni tietty määrä saman populaation jäseniä. Merkitsemättömien ja merkittyjen yksilöiden suhteesta voidaan tehdä päätelmiä kannan kehityksestä ja koosta.