Syöksyvä haukka

Eläimet rikkovat kaikki nopeusennätykset

Aikaa ei ole hukattavaksi lajien olemassaolon taistelussa. Seksi, saalistus ja pako saavat eläimet ottamaan itsestään kaiken irti kovassa maailmassa, jossa hitaus ja väärä ajoitus voivat koitua kuolemaksi.

Aikaa ei ole hukattavaksi lajien olemassaolon taistelussa. Seksi, saalistus ja pako saavat eläimet ottamaan itsestään kaiken irti kovassa maailmassa, jossa hitaus ja väärä ajoitus voivat koitua kuolemaksi.

Shutterstock

Kiihdytys ja huippunopeus

LYHIN REAKTIOAIKA

  • Kultaa: Draculamuurahainen, 0,000023 sekuntia, 90 m/s
  • Hopeaa: Termiitti, 0,000025 sekuntia, 67 m/s
  • Pronssia: Antennikrotti, 0,006 sekuntia
Draculamuurahainen
© Alex Wild

Naps! Leuat iskeytyvät yhteen ennätysvauhtia

Suurnopeusvideo paljastaa, että draculamuurahaisen leuat painuvat toisiaan vasten 0,000023 sekunnissa eli 5 000 kertaa niin nopeasti kuin silmiä räpytetään. Huippunopeus on peräti 324 km/h, ja kiihtyvyys voi nousta yli 10 000 000 g:hen.

Nopeus selittyy siitä, että muurahainen painaa leukojen kärkiä toisiaan vasten niin kauan, että kasvava jännitys saa toisen leuan liukumaan toisen päälle ja leuat puristuvat yhteen.

VIDEO: Muurahaisen leuat paiskautuvat toisiaan vasten superhidastettuna

Draculamuurahaiset käyttävät leukojaan sekä hyökkäys- että puolustusaseina esimerkiksi saalistaessaan myrkyllisiä tuhatjalkaisia, jotka on tapettava, ennen kuin ne ehtivät purra.

SUURIN HUIPPUNOPEUS

  • Kultaa: Muuttohaukka, 320–390 km/h (nopein ilmassa)
  • Hopeaa: Purjekala, 130 km/h (nopein vedessä)
  • Pronssia: Gepardi, 120 km/h (nopein maalla)
Syöksyvä muuttohaukka
© Shutterstock

Painovoima on puhdasta dopingia

Nopeus on valttia petojen keskuudessa. Mitä nopeampi saalistaja on, sitä pienempi riski sillä on kuolla nälkään. Siksi monet luonnon nopeimmista eläimistä ovat petoja.

Selvästi nopein laji on muuttohaukka, joka voi syöksyä yli 320 kilometrin tuntinopeudella. Haukka saavuttaa päätä huimaavan vauhdin painamalla siipensä ja jalkansa tiiviisti vartaloa vasten, jolloin se saa aerodynaamisen pisaramaisen muodon.

Muuttohaukkaa auttaa toisin kuin nopeimpia vesi- ja maaeläimiä painovoima. Laji kestää jopa 25 g:n kiihtyvyyden kiitäessään kohti saaliseläintään. Esimerkiksi hyväkuntoisille hävittäjälentäjille 8–9 g voi olla liikaa.

NOPEIN ISKU

Sirkkaäyriäinen
© Pascal Kobeh

Merenpohjan nyrkkeilytähti antaa kunnon tällin

Sirkkaäyriäiset täräyttävät nyrkkeilijän elkein vasaramaisilla eturaajoillaan simpukoita ja taskurapuja niin, että näiden kuoret murtuvat.

Kun isku lähtee, sen kiihtyvyys on 150 000 m/s2 eli melkein yhtä suuri kuin pistoolin patruunan. Teoriassa sirkkaäyriäinen ehtii iskeä yli sata kertaa silmänräpäyksessä.

VIDEO: Sirkkaäyriäinen murskaa erakkoravun

Sirkkaäyriäisen eturaajat ovat sopeutuneet valtavaan törmäysvoimaan, joka syntyy, kun ne osuvat uhrin kuoreen. Pinta koostuu hydroksiapatiitista, jota esiintyy myös ihmisen hammaskiilteessä. Sen alla on kaksi joustavaa kerrosta, jotka toimivat iskunvaimentimina ja ehkäisevät pinnan rikkoutumista.

Seksi ja lisääntyminen

NOPEIN PARITTELU

Kolibri-parittelu
© Mateusz Piesiak/NaturePL

Parittelu ilman siitintä on turvallista

Vaikka kolibrikoiras kosiskelee kauan naarasta ja yrittää tehdä vaikutuksen muun muassa esittämällä ilma-akrobatiaa 20–45 metrin korkeudessa, itse parittelu ei kestä kuin hetken.

Paritellessaan linnut eivät voi lentää ja ovat turvattomia. Nopea parittelu on siten kolibrien vastine turvaseksille.

Koiraalla ei ole siitintä, joten se ei voi olla varsinaisessa yhdynnässä. Sen sijaan kummallakin sukupuolella on kloaakiksi kutsuttu viemärisuoli, johon sukupuolielinten tiehyet avautuvat. Parittelun aikana koiras laskee nopeasti siittiöitä omasta kloaakistaan naaraan kloaakkiin.

Oletettavasti kolibrit ja muut siittimettömät linnut ovat menettäneet siittimen paritteluun kuluvan riskialttiin ajan lyhentämiseksi.

LYHIN TIINEYS

  • Kultaa: Pussihiiri, 9–11 päivää
  • Hopeaa: Virginianopossumi, 11–13 päivää
  • Pronssia: Hamsteri, 16 päivää
Pussihiiri ja poikasia
© D. Parer & E. Parer-Cook/Minden/Ritzau Scanpix

Pussieläin kantaa kaksi päivää

Mitkään muut nisäkkäät eivät synnytä jälkeläisiään yhtä pian kuin australialaisen Sminthopsis-suvun pussihiiri- eli pussikkolajit. Sikiöt kehittyvät vain 2–3 päivää kohdussa, ennen kuin ne noin viiden millimetrin pituisina siirtyvät emon pussiin ja tarrautuvat siellä nisään.

Poikaset ovat vielä kehittymättömiä, eivätkä niiden näkö-, kuulo-, maku- ja tasapainoaistit toimi. Kaikkiaan 9–11 päivää kestävä tiineys päättyy jopa kahdeksan poikasen ilmaantumiseen.

Lyhyt tiineys on emolle turvallisempi vaihtoehto, sillä pitkän kantoajan kuluessa lisää painoa saavan naaraan voi olla vaikea löytää riittävästi ravintoa ja vältellä petoja.

VIKKELIMMÄT SIITTIÖT

Laululinnun korkkiruuvisiittiö
© Melissah Rowe et al./Cell Press/Shutterstock

Korkkiruuvisiittiöt syöksähtävät

Kun laululintukoiras laskee siittiöitään naaraan kloaakkiin, ne ampaisevat munasolun kimppuun. Vauhdiksi on mitattu 7,5 millimetriä minuutissa, mikä on melkein kaksi kertaa niin suuri nopeus kuin miehen siittiöillä.

Vauhdin salaisuus piilee laululinnun siittiön muodossa. Kun miehen siittiön pää on pyöreä, laululinnun siittiö on korkkiruuvimainen. Ja siittiöt liikkuvat sitä nopeammin, mitä kierteisempiä ne ovat.

Siittiöt pyörivät akselinsa ympäri niin kuin potkuri ja heiluttavat samalla häntäänsä.

Laululintujen siittiöille on antanut vauhtia naaraiden promiskuiteetti. Kun koirailla on paljon kilpailijoita ja naaraat parittelevat useiden koiraiden kanssa, siittiön pitää rynnistää eteenpäin saavuttaaksen ensimmäisenä munasolun.

Elämä ja elinkaari

LYHIN ELÄMÄ

  • Kultaa: Päivänkorento, 5 minuuttia
  • Hopeaa: Sukaspintainen (Gastrotricha), 3 päivää
  • Pronssia: Kuhnurimuurahainen, 3 viikkoa
Päivänkorento
© Richard Bartz

Päivänkorento ei tuhlaa aikaa

Mikään eläin ei elä niin kiivaasti kuin aikuinen Dolania americana -päivänkorento. Naaras ehtii tunnissa – tai joskus jopa viidessä minuutissa – löytää partnerin, paritella, munia ja kuolla.

Koiraat elävät yleensä vähän pitempään, sillä ne voivat joutua etsimään kumppania. Vastakuoriutunut koiras lentelee lammikon päällä tähyten naaraita, ennen kuin se uupuu ja hukkuu – ellei jokin peto nappaa sitä jo aiemmin lennosta.

Päivänkorentojen eli surviaisten pariutumislennot ovat joukkoesiintymisiä, sillä kaikki ilmestyvät alkukesällä parin viikon aikana.

TIHEIN SYKE

  • Kultaa: Etruski- eli vähäpäästäinen, 1 511 lyöntiä minuutissa
  • Hopeaa: Kolibri, 1 260 lyöntiä minuutissa
  • Pronssia: Kanarianhemppo, 1 020 lyöntiä minuutissa
Spidsmus og blad
© Daniel Heuclin/NaturePL

Kovat kierrokset lämmittävät päästäistä

Kun ihmisen lepopulssi on keskimäärin 70 lyöntiä minuutissa, etruskipäästäisen sydän supistuu hurjat 1 511 kertaa minuutissa.

Pienten eläinten sydän lyö huomattavasti useammin kuin isojen, koska verisuonet ovat paljon kapeampia. Verenkiertoon kohdistuu suurempi verisuonten seinämien vastus, ja siksi veren kierrättäminen kehossa vaatii tiheää pumppausta.

Lisäksi pienet eläimet menettävät nopeasti lämpöä. Sen vuoksi aineenvaihdunta toimii erittäin vilkkaasti. Siihen tarvitaan taas happea. Etruskipäästäisen hapenkulutuksen nopeus on lepotilassa 67-kertainen ihmiseen verrattuna.

VAUHDIKKAIN KYPSYMINEN

Sokkeloviuhkapyrstö
© Vrtílek et al.

Kala kiitää aikuisuuteen

Mosambikissa elävä sokkeloviuhkapyrstö on maailman nopeimmin aikuistuva selkärankainen. Kuoriutuessaan kalat ovat viiden millimetrin pituisia, mutta ne kasvavat kahdessa viikossa 4–5-senttisiksi sukukypsiksi aikuisiksi.

Erittäin nopean kehityksen taustalla on lajin säilyminen: kalat elävät lammikoissa, jotka voivat kuivua jopa suurimmaksi osaksi vuotta.

Kuivuuden aikana lajin säilyminen on vedettömien lammikoiden pohjassa lepäävien munien varassa. Kuoriutuminen tapahtuu sadekaudella, kun lammikot täyttyvät vedestä, ja poikaset kehittyvät vinhaa vauhtia, jotta ne ehtivät aikuisina lisääntyä ja varmistaa seuraavan sukupolven syntymisen ennen kuivuuden alkamista.

RAJUIN VÄRIEN VAIHTO

  • Kultaa: Seepia, 300 millisekuntia
  • Hopeaa: Kameleonttitorpedoahven, 500 millisekuntia
  • Pronssia: Kameleontti, 10–20 sekuntia
Seepia
© Shutterstock

Mustekala vaihtaa väriä sekunnin murto-osassa

Mustekaloihin kuuluvat seepiat voivat muuttaa värejään 300 millisekunnissa. Niiden ihossa on runsaasti erikoistuneita värisoluja, kromatoforeja, jotka ovat yhteydessä keskushermostoon.

Värisolut koostuvat joustavasta pussista ja sen sisältämistä pigmenteistä, ja niitä ympäröivät hermo- ja lihassolut. Kun lihakset supistuvat sekä värisolut että niiden pigmenttipussit muuttavat muotoaan. Se näkyy värien vaalenemisena tai tummenemisena.

Vaihtamalla värejään seepia pystyy sulautumaan taustaansa niin, että petojen on vaikeampi huomata sitä. Väreillä on kuitenkin myös muita tehtäviä. Ne esimerkiksi viestivät lajitovereille paritteluhalusta.