Kun nykyihminen levisi Afrikasta Aasiaan ja Eurooppaan, laji joutui sopeutumaan erilaisiin elinympäristöihin ja ravinnonlähteisiin. Joillakin seuduilla oli tarjolla suuria saaliseläimiä villisioista mammutteihin, toisilla, kuten trooppisissa sademetsissä, taas pieniä ja vikkeliä nisäkkäitä. Siksi tähän asti viidakkoja on pidetty ihmislajin leviämisen hidasteena.
Tämä käsitys on hiljattain kyseenalaistettu saksalaisessa Max Planck -instituutissa, jonka tutkijat tekivät mullistavia löytöjä Sri Lankassa sijaitsevassa luolassa.
Niiden valossa näyttää nimittäin siltä, että sen muinaiset asukkaat käyttivät ravinnokseen pienriistaa apinoista oraviin vielä 2 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Metsästyskulttuurin uskotaan syntyneen heti, kun Sri Lanka asutettiin 45 000 vuotta sitten.
Vallitsevan käsityksen mukaan ihmiset pyytivät pieniä saaliseläimiä yleensä vain paremman puutteessa eikä pelkästään niiden varassa normaalisti edes yritetty elää.
Apinoiden luista tehtiin teriä nuoliin tai keihäisiin
Kun luolan noin 14 500 löytöä analysoitiin, kävi ilmi, että yli 70 prosenttia niistä liittyi pieniin apinoihin ja oraviin, mutta joukossa oli myös näätäeläinten, kalojen, matelijoiden ja lintujen jäännöksiä.
Vain alle neljä prosenttia aineistosta kuului isoille nisäkkäille, kuten hirvi- ja nautaeläimille ja sioille. Monissa luissa oli viiltojälkiä, ja jotkin niistä oli poltettu. Osa löydöistä oli esineitä: teriksi työstettyjä apinoiden luita ja hampaita.
Toisin sanoen saaliseläimistä saatiin materiaalia pyyntivälineisiin, joilla voitiin metsästää lisää ruokaa. Vielä ei tiedetä, käytettiinkö teriä heitto- tai pistokeihäissä vai käsijousen nuolissa.