Chimpanse

Älykkäät eläimet tekevät yhteistyötä

Ihmisapinat ja delfiinit ovat älykkäimpiä eläimiä. Selkärangattomista etevimpinä pidetään mustekaloja. Tursas osaa muun muassa avata hillopurkin.

Ihmisapinat ja delfiinit ovat älykkäimpiä eläimiä. Selkärangattomista etevimpinä pidetään mustekaloja. Tursas osaa muun muassa avata hillopurkin.

Shutterstock

Älykkyys on hyvin hankala käsite määriteltäväksi.

Vaikka ihmisen älykkyyttä on tutkittu vuosikausia, vieläkään ei voida sanoa yksiselitteisesti, mitä älykkyys itse asiassa on ja voidaanko sitä arvioida esimerkiksi älykkyystesteillä. Yhden älykkyyskäsitteen sijaan nykyään puhutaankin mieluiten monesta, jopa kahdeksasta eri älykkyystyypistä.

Eläinten älykkyyden tutkiminen on vielä hankalampaa kuin ihmisen. Ensinnäkin on vaikea tietää, mitä eläin itse asiassa tekee, kun se reagoi johonkin tilanteeseen.

Monien apinalajien on havaittu käyttävän työkaluja, kuten oksia, puunrunkoja tai kiviä. Niillä ne hankkivat ravintoa tai helpottavat elämäänsä muulla tavoin.

Chimpanser
© Manoj Shah/Getty

Hyönteispesien tonkiminen

Simpanssit ja muut apinat käyttävät usein oksia apunaan ruoan hankkimisessa. Ohut tikku sopii erinomaisesti esimerkiksi muurahaisten tai termiittien kaivamiseen pienistä koloista.

Capuchin-abe
© Berndt Fischer/SPL

Kivi pähkinänsärkijänä

Keski- ja Etelä-Amerikassa elävät kapusiiniapinat käyttävät usein kiviä pähkinöiden särkemiseen. Ne asettavat pähkinän kovalle alustalle, esimerkiksi isolle kivelle tai puunkappaleelle, ja hakkaavat sen sitten rikki kivellä.

Makak-abe
© P. Wegner/Arco

Simpukankuorien rikkominen

Muun muassa Thaimaassa elävät makakiapinat syövät simpukoita ja kotiloita ja käyttävät niiden kuorten rikkomiseen erikokoisia kiviä. Joskus apinat rikkovat kivillä myös taskurapujen kuoria.

Silti eläinten älykkyyden arvioinnissa käytetään usein samoja perusteita kuin arvioitaessa ihmisten älykkyyttä. Keskeisimpinä muuttujina käytetään kykyä ratkaista ongelmia, toimia loogisesti, tehdä yhteistyötä, ajatella käsitteellisesti ja ennakoida tulevaisuutta.

Eläinten älykkyyttä on hankala arvioida myös siksi, että monet niiden kehittyneemmistäkin toiminnoista ovat todellisuudessa vaistomaisia eli perustuvat niiden perimään, eikä eläinten tarvitse ”ajatella” reaktioitaan. Hyvä esimerkki tästä ovat yhdyskuntahyönteiset, jotka vaistomaisesti säästävät työtä ja rakennusaineita rakentaessaan mutkikkaita pesiä.

Muun muassa mehiläiset käyttävät tilan tehokkaasti hyväkseen jakamalla sen kuusikulmioisiksi kennoiksi. Ratkaisun järkevyys voidaan todistaa matemaattisesti.

Määrittelyongelmista huolimatta on saatu selville, että jotkin lajit ovat selvästi muita älykkäämpiä. Kaikkein nokkelimpia ovat ihmisapinat ja pienet hammasvalaat, kuten delfiinit, mutta myös varislintujen ja papukaijojen on havaittu pystyvän ratkaisemaan monenlaisia ongelmia ja ymmärtämään abstrakteja käsitteitä.

Ugle

© Shutterstock

Mainettaan pöllömpi

Pöllöä on vuosisatoja pidetty viisauden ja älyn vertauskuvana. Käsitys on kuitenkin perustunut ennen kaikkea linnun tarkkaavaiseen katseeseen eikä sillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Kun käyttäytymistutkijat ovat tarkkailleet pöllöjä, he eivät ole havainneet merkkiäkään poikkeuksellisesta älykkyydestä. Pöllöt eivät esimerkiksi juuri kesyynny, niillä on huono muisti, eivätkä ne opi kovin monimutkaisia asioita. Kun pöllöjen ongelmanratkaisukykyä verrataan esimerkiksi varislintuihin tai papukaijoihin, pöllöjen tulokset jäävät selvästi heikommiksi.