Flåt og tændstik

200 000 saa vuosittain puutiaisen pureman: Pohjolan vaarallisin eläin

Pelkäätkö susia ja karhuja? Unohda ne! Kaksimillinen puutiainen on paljon vaarallisempi. Se levittää jopa kuolemaan johtavia tauteja, ja nyt aiemmin tuntematon puutiaisten kantama bakteeri aiheuttaa suurta huolta.

Pelkäätkö susia ja karhuja? Unohda ne! Kaksimillinen puutiainen on paljon vaarallisempi. Se levittää jopa kuolemaan johtavia tauteja, ja nyt aiemmin tuntematon puutiaisten kantama bakteeri aiheuttaa suurta huolta.

Science Photo Library/Nicolai Aarøe/Shutterstock

Tutkijat ovat harvinaisen yksimielisiä siitä, että ihmiselle vaarallisin pohjoisen luonnon eläin ei ole petonisäkäs. Esimerkiksi suden tai karhun kynsiin joutuminen on Pohjoismaissa hyvin poikkeuksellista.

Sen sijaan nuppineulan pään kokoisilla puutiaisilla on Pohjolassa joka vuosi 200 000 uhria, joista monet menettävät terveytensä jopa pysyvästi. Koska puutiaiset ovat verta janoavia ulkoloisia, jotka voivat kantaa taudinaiheuttajia, niiden purema johtaa helposti sairastumiseen.

Flåter i Skandinavien
© Shutterstock

Ruotsissa eniten tartuntoja

Arvioiden mukaan vuosittain noin 200 000 ihmistä Pohjolassa saa puutiaisen pureman – monia tapauksia ei edes rekisteröidä. Ruotsalaiset altistuvat eniten.

Puutiaisten levittämät bakteerit ja virukset aiheuttavat vakavia oireita. Ne vaihtelevat kuumeesta ja päänsärystä turvotuksiin ja halvauksiin.

Hiljattain tunnistettu uusi salakavala bakteeri osaa piilotella taitavasti.

Amerikkalaistulokkaalla eri tavat

Pohjolassa puutiaiset levittävät yleisimmin Borrelia burgdorferi -bakteeria, joka tart­tuessaan ihmiseen aiheuttaa borrelioosin.

Tuoreesta infektiosta kertoo puremakohdan ympärille ilmestyvä punoitus, joka laajenee rengasmaisesti. Jos hoito viivästyy, oireet voivat paheta. Päänsäryn ja lihaskivun lisäksi sairastunut kärsii usein väsymyksestä ja voimattomuudesta.

Tauti iskee joskus hermostoon. Siitä seuraa neurologisia häiriöitä. Hermosto-oireiden syynä ovat bakteerimyrkkyjen aiheuttamat soluvauriot. Ne johtavat esimerkiksi niskan jäykistymiseen ja kasvojen halvaantumiseen.

Jos diagnoosi tehdään varhain, potilaalla on vielä hyvät mahdollisuudet parantua taudista. Kesällä 2014 Pohjoismaista löydettiin ensimmäisen kerran Borrelia-bakteeria, joka tunnistettiin Pohjois-Amerikassa viisi vuotta sitten.

Flåt på græs

Puutiaiset vaanivat rantapusikoissa ja tiheissä heinikoissa. Luulo, että puutiaiset lennähtävät uhriinsa puusta, on väärä.

© Shutterstock

Yhdysvalloissa kyseinen Borrelia miyamotoi -laji oli aiheuttanut borrelioosia, jolla on aivan omanlaisensa taudinkuva. Asiantuntijoiden mukaan Borrelia miya­motoi voi levitä Euroopassa voimakkaasti jo lähivuosina.

Etenemisennuste perustuu tietoon, että muun muassa Pohjolan luonnossa on tätä nykyä enemmän puutiaisia kuin pari vuosikymmentä sitten.

Käänne on epätodennäköinen siitä syystä, että puutiaisten uskotaan kuuluvan pohjoisilla leveysasteilla ilmastonmuutoksesta hyötyviin eläimiin.

Borrelia miyamotoi -infektio muistuttaa tavallista borrelioosia alkuvaihetta lukuun ottamatta. Varhaisdiagnosointia vaikeuttaa se, että ihoon ei ilmesty puremaa reunustavaa punoitusta.

Koska tartunnan saaneella on influenssan tai muun vähän rajumman virustaudin oireita, leimallisen ihomuutoksen puuttuessa lääkäri joutuu helposti hakoteille.

Jos uudenlainen taudinaiheuttaja jää huomaamatta, on olemassa vaara, että potilaalle ehtii kehittyä neuroborrelioosi.

120 kertaa oman painonsa – niin paljon voi täysikasvuinen naaras imeä kerralla.

Punoituksen puuttumista ei osata vielä selittää. Pidetään kuitenkin mahdollisena, että Borrelia miyamotoi pystyy lamauttamaan immuunijärjestelmän puolustusreaktioita muita borrelioosin aiheuttajia paremmin.

Siksi puutiaisen puremasta normaalisti seuraavat ihon ärsytys-, turvotus- ja tulehdus­oireet jäävät selvästi tavallista heikommiksi.

Bakteeri väistää vasta-iskut

Kaikki ihmiselle vaaralliset Borrelia-lajit tarttuvat puutiaisen syljen välityksellä. Vaikka elimistö ryhtyy vastahyökkäykseen, taudinaiheuttaja ei ota kukistuakseen.

Bakteerin käyttämä harhautustaktiikka tekee siitä voittamattoman vastustajan. Se esimerkiksi lakkaa tuottamasta niitä pintaproteiineja, joihin ihmisen immuunijärjestelmä reagoi. Tämä muuttaa voimasuhteita ikävästi, sillä elimistön isku- ja tuhoamisjoukkojen liikekannallepano jää osittaiseksi.

Lisäksi Borrelia-bakteerit manipuloivat valkosoluja tuottamaan interleukiini-10:tä, joka ehkäisee ja vaimentaa tulehdusta. Kolmas bakteerien kikka on piileskely.

Ne voivat piiloutua immuunijärjestelmältä soluväliaineeseen. Piilossakin ne tuottavat hermoja vahingoittavia myrkkyjä.

LUE MYÖS: Tässä ovat Suomen vaarallisimmat eläimet

Lääkitys ei tehoa lepomuotoihin

Asiallisesta antibioottihoidosta huolimatta borrelioosi ei aina taltu. Joskus osa bakteereista säilyttää elinkykynsä, tauti jatkaa kehittymistään ja potilas oireilee eri tavoin.

Silti verikokeet voivat näissä tapauksissa antaa virheellisesti ymmärtää, että infektio on tullut odotuksenmukaisesti nujerretuksi.

Yhdysvalloissa päästiin viime vuonna jyvälle siitä, miten Borrelia-bakteeri selviää lääkekuurin yli.

Northeastern-yliopiston johdolla tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että Borrelia burgdorferista esiintyy antibiootteja sietäviä lepomuotoja, jotka ikään kuin kituvat säästöliekillä.

24 tuntia on aikaa irrottaa puutiainen, ennen kuin vaaralliset bakteerit siirtyvät ihoosi.

Kun niitä yritettiin tuhota kokeissa erikokoisilla ja -koosteisilla lääkeannoksilla, lopputulos oli plus miinus nolla: bakteerit virkosivat tainnoksista. Luultavasti siksi, että lepomuoto tavallaan horrostaa, sen minimaalinen aineenvaihdunta suojaa sitä antibiootin vaikutukselta.

Borrelia burgdorferista ei siis ole tullut vastustuskykyistä lääkkeitä vastaan siinä mielessä kuin MRSA-sairaalabakteerista, jonka kyky sietää beetalaktaami-ryhmän antibiootteja perustuu geenimuutokseen.

Kokeissa Borrelia burgdorferi turvasi hyvin nopeasti tulevaisuutensa. Sen selviytymiskeino ei ole bakteerien joukossa mitenkään ainutlaatuinen, mutta laji tuntuu soveltavan sitä harvinaisen tehokkaasti. ”Lääkkeet eivät pienentäneet bakteerimäärää”, toteaa professori Kim Lewis.

Jaksotettu lääkitys kukisti taudin

Uusien tutkimustulosten valossa näyttää selvältä, että tavallinen antibioottikuuri voi olla yhtä tyhjän kanssa. Tutkijoiden mukaan tilanne ei ole kuitenkaan toivoton.

Northeastern-yliopiston laborato­riossa hiottiin hoitotaktiikkaa antamalla Borrelia-bakteereille lyhyin välein useita antibioottiannoksia niin sanottuna pulssiannosteluna.

Ensimmäinen lääke-erä tappoi valtaosan bakteereista, mutta jäljelle jäi lepomuotoja. Nämä normalisoivat elintoimintonsa ja kehittyivät lisääntymiskykyisiksi.

Tässä vaiheessa annettu toinen annos ehti tuhota paljon bakteereja ennen kuin ne onnistuivat vaipumaan horrokseen.

Puutiaisen purema
© Shutterstock

Purema voi johtaa aivotulehdukseen

Nykyään tunnetaan monia puutiaisten levittämiä sairauksia, jotka iskevät aivoihin, vereen ja sydämeen.

Neljännen kerran jälkeen Borrelia-infektio nujertui lopullisesti. Seuraavaksi pulssiannostelumenetelmää testataan hiirillä.

Tavoitteena on muun muassa saada selkoa siitä, millainen jaksotus toimii tehokkaimmin. Potilaskokeisiin saattaa siis olla vielä melkoisesti matkaa.

Sinä aikana, kun luotettavaa lääkehoitoa kehitetään, luonnossa liikkuvien kannattaa kiinnittää huomiota tartuntavaaraan. Taudin ennaltaehkäisy onkin kaiken a ja o.

Kartoitusten mukaan Pohjolassa on suuren riskin alueita, mutta kokonaiskuva on vielä melko epätarkka. Ruotsi, Tanska ja Norja ovat tästä syystä aloittaneet uuden hankkeen, joka tähtää täsmätietoihin Etelä-Skandinavian puutiaiskannoista ja puu­tiaisten kantamien taudinaiheuttajien yleisyydestä ja levinneisyydestä.

Koira, jolla on puutiaisen purema

Puutiaisen nymfit – vielä keskenkasvuiset toukat – ovat harmahtavia. Nymfit voivat imeä 17 kertaa oman ruumiinpainonsa verran verta yhdellä aterialla, ja ne iskevät usein koiriin.

© Shutterstock

Kartoituksessa hyödynnettiin tilastotietoja esimerkiksi puutiaisten isänniksi kelpuuttamista luonnonvaraisista eläimistä, puutiaisten lymypaikoiksi sopivista elinympäristöistä, säästä, ilmastosta ja tartunta­tapauksista.

Tavoitteena on luoda kerran viikossa päivitettävä digitaalinen kartta, jonka avulla voidaan arvioida tartuntariskiä ja suojautumistarvetta.

Haluatko tietää lisää eläimistä? Lue juttu maailman vaarallilsimmista eläimistä tai myrkyllisimmistä hämähäkeistä.