Suodattimet suojaavat keuhkoja kaasuilta

Missä kaasunaamari keksittiin? Miten nykyaikainen hengityksensuojain toimii?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Monet yhdistävät hengityselimiä haitallisilta kaasuilta suojaavat maskit sotaan. Ensimmäiset hengityksensuojaimet kehitettiin kuitenkin siviilikäyttöön. Tiettävästi varhaisin kaasunaamari oli preussilaisen Alexander von Humboldtin hiilikaivosten työntekijöille 1799 suunnittelema moniosainen suodatinlaite, jossa oli snorkkelin suukappaletta muistuttava huulten väliin asettava ilmaputken pää. Kaasunaamareiden kehitystä kiihdytti varsinkin ensimmäinen maailmansota, jossa turvauduttiin myös kemialli- siin aseisiin. Jo tuolloiset kaasunaamarit suojasivat melko hyvin taistelukaasuina käytetyiltä fosgeenilta sekä syanidi-, kloori- ja sinappikaasuilta. Kaasunaamarin keskeinen osa on suodatin, joka puhdistaa sisäänhengitysilman. Se on monikerroksinen. Uloin kerros, niin sanottu hiukkassuodatin, poistaa erikokoisia ilman epäpuhtauksia aina mikrobitasolle asti. Hiukkassuodattimen alla oleva huokoinen aktiivihiilikerros sitoo itseensä tehokkaasti erilaisia orgaanisia aineita. Aktiivihiili voidaan käsitellä kemiallisesti niin, että se neutraloi erityisen tehokkaasti tiettyjä hengitettyinä haitallisina pidettäviä kemikaaleja. Kolmas suodatinkerros estää puolestaan hiilihiukkasia pääsemästä hengitykseen. Kaasunaamarin toiminta heikkenee sitä mukaa kuin suodatin täyttyy epäpuhtauksista. Siksi suodatin pitää vaihtaa ajoissa.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: