Miten korallista syntyi linna?

Etelä-Floridan erikoisimpiin nähtävyyksiin kuuluu suhteellisen pieni korallikalkki­kivestä tehty linna, Coral Castle. Siitä huolimatta, että se levittäytyy vain muutaman tuhannen neliömetrin alalle, paksut muurit, painavat portit ja massiiviset tornit ovat ulkoiselta olemukseltaan hyvin vaikuttavia.

Coral Castle on yhden ainoan ihmisen käsialaa. Sen rakensi latvialainen siirtolainen Edvards Liedskalniņš, joka tunnetaan maailmalla paremmin nimellä Edward Leedskalnin. Hän aloitti rakennustyöt vuonna 1920 toi­puak­seen nuoruudenaikaisen kihlattunsa ja suuren rakkautensa menettämisestä juuri ennen hääpäivää. Leedskalnin pakersi muistomerkkinsä parissa aina kuolemaansa asti.

Leedskalninin hanketta verhosi salaperäisyys, eikä vielä nykyäänkään tiedetä tarkalleen, miten hän sai suuret kivet paikoilleen. Vaikka hän esitteli aikaansaannoksiaan mielellään vierailijoille, hän ei halunnut paljastaa heille työmenetelmiään. Linnan rakentaminen yhden miehen voimin oli melkoinen suoritus, joten sen uteliaille ihmisille aiheuttama päänvaiva oli tavallaan ymmärrettävää.

Leedskalninillahan ei ollut käytettävissään tehokkaita nykyaikaisia työkaluja, kuljetus­välineitä eikä nostureita. Ja hän oli suhteellisen heiveröinen mies, joka ei vakuuttanut rakentajana ainakaan lihasvoimillaan.

Leijuvat kivet poikivat outoja huhuja

Huhumyllyä pyörittivät pikkupojat, jotka hiiviskelivät Leedskalninin nurkissa. Eräskin poikaporukka väitti nähneensä, että isot kivet leijuivat työmaalla kuin heliumpallot.

Leedskalninin omien puheiden mukaan raskaatkin työt sujuivat, koska hän osasi käyt­tää vipua ja taljaa. Ilmeisesti selitys ei kel­vannut, sillä asian ympärillä pyörivä keskus­telu sai hyvin erikoisia sävyjä. Leedskalninin arveltiin tuntevan muinaisten egyptiläisten rakennustekniikan, saavan apua avaruusolennoilta tai löytäneen viisauden lähteen.

Vaikka Leedskalninin menetelmiä ei tunneta, hänen pystyttämistään rakennelmista on toki onnistuttu selvittämään yhtä ja toista. Kiviä ei ole esimerkiksi liitetty toisiinsa laastilla vaan ne on työstetty niin, että ne sopivat täydellisesti toisiaan vasten. Niiden väliin ei saa siten työnnetyksi ohuttakaan veistä.

Yhdeksän tonnin portti liukui ennen kevyesti

Kun vuonna 1986 alettiin kunnostaa aikaisemmin kevyesti auennutta yhdeksän tonnin painoista porttia, kävi ilmi, että Leedskalnin oli porannut sen läpi reiän. Reikään oli työnnetty metallitanko, jonka alapäähän oli kiinnitetty kuorma-auton laakeri. Laakerin vioittumisen takia portti oli juuttunut. Korjaus auttoi asiaa, mutta sen jälkeenkään portti ei enää liukunut auki entiseen tapaan.